Perhon kellotapulin vaiheita

Vanha kirkkomaa

Millainen oli Perhon tapuli ennen vuotta 1840?

Varmaankin vuosikymmenien hartaan toiveen, monien vuosien suunnittelun ja parin vuoden monivaiheisen rakentamisen jälkeen valmistui perholaisille oma Herran huone Jängänharjulle vuonna 1782. Töitä oli johtanut kaustislainen talollinen ja rakennusmestari Matti Matinpoika Kuorikoski (1741-1800). Jo kirkon valmistumisvuonna olivat Perhon isännät hankkineet ensimmäisen kirkonkellonsa, mutta pienellä seurakunnalla ei ollut riittäviä voimavaroja varsinaisen kellotapulin pystyttämiseksi.

Jonkinlaisen kellotelineen tai pukin he luonnollisesti pystyttivät uudelle kellolleen, joka oli Tukholmassa valettu, iso ja kaunisääninen. Kellon kyljen tekstit kertovat seuraavaa: ” Herra Doctorin Anders Chydeniuxen ollessa kirckoherrana ja provastina Kockolasa ja herran v. pastorin Henric Hedbergin Cappalaissa Ylivetelin seurakunnasa 1782 on tämä kellå ostettu Perhån uden Cappelin asuvaisilda.” Kellon yläreunaan on valettu teksti: ”Älä pelkää sinä piskuinen lauma. Luc. 19 v. 39”. Aivan kellon alareunaan kiertää teksti: ”Denna Klocka är guten till Perhå Capell af Johan Jacob Mårtenson i Stockholm”.

Mihin ja kuinka tämä kello oli ripustettu, on jäänyt historian hämärään. Yksinkertaisimmillaan kello saattoi roikkua vaakahirressä, joka olisi voinut olla kahden hirren ja näitä tukeneiden vinohirsien välissä tai tukihirsien välissä olevassa akselissa. Kellolla oli todennäköisesti pieni katos suojanaan. Jotakuinkin tällaisen kellotelineen oli Matti Kuorikoski heitä opastanut rakentamaan samalla, kun hän ohjasi kirkon pystyttämistä. Kelloa soitettiin varmaankin pitkästä nahkahihnasta vetämällä.

Sen verran vaatimattomaksi yksinkertainen kellopukki lienee puolessatoista vuosikymmenessä perholaisten mielestä käynyt, että 1700-luvun lopun vuosina ryhdyttiin miettimään uuden ja varmasti myös isomman kellotelineen tai tapulin pystyttämistä. Koko Kokkolan suurpitäjä – myös Perhon talolliset – olivat 1700-luvun lopulla vaurastuneet etenkin tuottoisan tervanpolton ansiosta sekä laivanrakennukseen tarvittavan järeän puutavaran myynnillä. Sen vuoksi heillä alkoi olla varaa suunnitella myös oikeata kellotapulia. Työnjohtajaksi ja rakennusmestariksi kutsuttiin perholaisille jo ennestään tuttu mies, talollinen Matti Kuorikoski. Hänen johdollaan oli Kaustiselle Kappelinkankaalle pystytetty vuonna 1778 komea kellotapuli, joka oli Perhon isännille varmasti Kokkolan markkinamatkojen varrelta mieleen jäänyt rakennus.

Matti Kuorikosken johdolla Jängänharjulle valmistui kesän 1799 kuluessa uusi ja ehompi tapuli. Sen rakenteista on vain vähän tietoja eikä siitä ole säilynyt minkäänlaista piirustusta tai kuvaa. Liioin perholaiset eivät hakeneet kellotapulilleen mitään viranomaisten rakentamislupaa. Tapuli tehtiin omin luvin ja omin voimin. Kellotapulin kivijalan päällä on muutaman hirsikerroksen muodostama moninkertainen kehikko. Sen päälle on pystytetty pitkistä ja kookkaista hirsistä neljä suurta ja moninkertaisin rakentein toisiinsa sidottua telinettä, joiden väliin mahtui kolme kelloa.

Tämän Matti Kuorikosken kellotapulin ulkomuodot ovat olleet lähes varmasti silmin nähtävän toisenlaisia kuin nykyisen tapulin ulkonäkö. Torni, jos sitä on ollenkaan ollut, on näyttänyt ehkä sirommalta ja pienemmältä, kaikki kattopinnat jyrkemmiltä ja seinät ovat todennäköisesti olleet pystylaudoitetut. Tapuli on mahdollisesti ollut myös punamullalla maalattu samoin kuin vanha kirkkokin. Vuonna 1819 nimittäin seurakunta hankki kokkolalaiselta kauppias Lithéniltä tynnyrillisen punamultaväriä, josta keitettiin maali ainakin kirkon ja todennäköisesti myös tapulin seiniin.

Perhon nykyinen kellotapuli ja sen tyylipiirteet

”Warjele jalkas koskas menet Jumalan Huoneseen. Ja tule kuuleman. Se on parembi kuin tyhmäin uhri jotka ei tiedä että he paha tekewät. Salom.San. 4:17.
Tämä Tapuli on Ylös Ragettu. Simon Wilhl. Kirko Herran Apeen Grenin Aikana 1840. Malttu 1841.”

Tällainen teksti on kirjoitettu vanhanaikaisella fraktuuralla Perhon kellotapulin kirkonpuoleisen oven otsalautaan. Kirjoitus on arvokas todistus siitä, milloin tapuli on korjattu eli ylösrakennettu. Tekstin laatija on saattanut olla veteliläisen ruotusotamiehen poika Henrik Id, joka oli Perhonjokilaaksossa 1800-luvun alkupuolella kiertänyt maalari ja puuseppä. Hän oli maalannut mm. Perhon kirkon penkit ja sisätiloja vuonna 1821.

Jo viittä vuotta ennen kellotapulin korjausta elokuussa 1835 Perhon kappelinkokouksessa oli esillä asia tapulin merkittävästä korjauksesta, jota varten päätettiin puutavara hankkia seuraavana talvena ja koko korjaustyö oli tarkoitus aloittaa jo seuraavana keväänä. Jostain syystä korjaustyö kuitenkin lykkääntyi tuolloin.

Vuoden 1840 tapulin remontin ansiosta Jängänharjulla seisoo nykyisin komea kellotapuli. Sen ulkoasu muodostuu kolmesta osasta: kookas alaosa, keskiosa eli kellohuone ja torni. Kutakin osaa suojaa kupera kattopinta, joka taittuu räystäissä loivasti laskevaksi ja suoraksi. Räystäiden alla on klassistinen kolminkertainen koristelistoitus.

Rakennuksen alaosassa vastakkaisilla sivuilla kirkon puolella ja sen vastaisella sivulla tapulia ovat kiviportaat ja kookkaat pariovet. Mahdollisesti näitä portaita pitkin ja läpi tapulin on aikoinaan kuljettu kirkkomaalle ja kirkkoon. Vanha lyijykynäpiirros nimittäin osoittaa, että kirkkomaa rajautui aikoinaan tapulin seinään ja kiviaidan viertä nousi tie suoraan kohti tapulin ovea. Tästä saa käsityksen siitä, että tapulin alaosa oli myös kirkkomaan porttina. Samasta syystä tapulin alaosan nimenä on käytetty myös nimitystä ”läpikäytävä”.

Tapulin keskiosassa on jokaiselle neljälle suunnalle kolme valkoisten pilareiden toisistaan erottamaa kelloluukkua, joista nykyisin tosin vain osa on avattavia. Kellohuoneen yläpuolella on kahdeksankulmainen torni, jonka huipulla on kookas pallojalkainen risti. Kaikki tornin ja kellohuoneen luukut on laudoitettu ns. sulkapaneloinnilla. Tapulin alaosa on vuorattu vaakalaudoituksella.

Perhon tapulin peruspiirteet ovat samat kuin yleensä vanhassa perinteisessä pohjalaisessa ns. renessanssitapulissa, joka syntyi jo ennen isoavihaa 1600-luvun lopulla ja joka muoto säilyi pohjalaisten tapulien perusmuotona aina 1800-luvun alkukymmenille saakka. Perhon kellotapuli kuuluu viimeisten selvästi tunnistettavien kolmikerroksisten pohjalaisten renessanssitapulien ryhmään. Siinä on kuitenkin yksi mielenkiintoinen rakenteellinen poikkeus: tapulin alin osa on rakennettu pystypiirurakenteena jo vuonna 1799 pystytetyn kellotelinerakennelman ympärille. Sitä vastoin kaikissa muissa pohjalaisissa renessanssitapuleissa alin osa on aina hirsirunkoinen ja tämän alaosan hirsirungon päältä kohoavat ns. kellotelineet.

Perhon tapulin rakenteen erityisyyttä on vaikea selittää. Yksi mahdollinen syy saattoi olla se, että tapulin rakentaminen alaosaltaan hirsirunkoisena olisi varmaan tullut kalliimmaksi kuin muutamien tavattoman pitkien ja sinänsä kalliiden puiden hakkaaminen Perhon laajoista erämaista. Suuria laivanmastopuitahan Perhosta oli totuttu kuljettamaan Kokkolan rannikon laivaveistämöille jo sukupolvien ajan. – Ja pitkiä puitahan Perhossa tuolloin vielä riitti.

Yksityiskohdissaan Perhon tapuli noudattaa kuitenkin kirkonrakentaja Heikki Kuorikosken käyttämiä tyylipiirteitä varsinkin kattomuotojensa ja räystäslistoitustensa osalta. Esimerkiksi tapulin tornin muodot ovat tunnistettavasti juuri Heikki Kuorikosken käsialaa ja hyvin samankaltaiset kuin mm. hänen laatimassaan Töysän kirkon tornisuunnitelmassa vuodelta 1825. Vuoden 1840 korjauksen jälkeen tapulissa ei liene tehty mitään ulkonäköä muuttaneita mainittavia korjauksia. Ainoastaan vanhan kirkon oven pielessä aikoinaan sijainnut Puu-Matti, perholaisten oma vaivaisukko, siirrettiin nykyiselle paikalleen tapulin seinän vierelle vanhan kirkon purkamisen yhteydessä.

Tapulin kellotelineessä riippui yksi ainoa kello aina vuoteen 1876 saakka, jolloin se sai rinnalleen isomman kellon. Sen hankinnasta kertoo kylkeen valettu teksti: ”Perhon seurakuntalaisten yhteisesti ostama v. 1876”. Kellon kylkeen on sijoitettu lisäksi seuraava muistolause:

”Seisahdu, oi, matkalainen
riennä Herran huoneeseen
täältä äänein kutsuvainen
sua käskee etehen Herran kaikkivaltiaan”.

Tapuli Tapuli

Kuorikosket ja Perhon tapulit

Perhon kirkot ja kellotapulit liittyvät monin tavoin kaustislaisen Kuorikosken kirkonrakentajasuvun vaiheisiin. Suvun ensimmäinen kirkonrakentaja, talollinen Matti Matinpoika Kuorikoski (1741-1800) johti Perhon ensimmäisen kirkon rakennustöitä ja hänen neuvoillaan ja suunnitelmillaan varmaankin ensimmäinen kelloteline valmistui. Vuotta ennen kuolemaansa Matti Kuorikoski kävi johtamassa uuden kellotapulin rakentamista kesällä 1799. Kaustisen kirkon ja kellotapulin rakentamisen ohella juuri Perhon vanha kirkko ja vuoden 1799 tapuli ovat Matti Kuorikosken tunnetut kirkolliset rakennustyöt.

Kun Perhon tapulirakennus sitten perin pohjin korjattiin ja muutettiin nykyisen muotoiseksi, töitä johti Matin poika Heikki Kuorikoski (1772-1847). Hän oli tuolloin jo 68-vuotias kokenut rakennusmestari, jolla oli takanaan jo noin neljän vuosikymmenen pituinen työura. Kaikkiaan rakennusmestari ja kirkonrakentaja Heikki Kuorikosken tuotantoon kuuluu noin kahdenkymmenen kirkon ja kellotapulin pystyttäminen sekä lukuisten korjausrakennustöitten johtaminen. Perhon tapulin jälkeen vanha mestari pystytti vielä Kärsämäen tapulin, valvoi Kaarlelan kivikirkon korjaustöitä ja saattoi valmiiksi Vetelin nykyisen kirkon. Huomattavista ansioistaan hänelle myönnettiin Pyhän Wladimirin ritarikunnan ansiomitali, jossa oli teksti ”Hyödyllisestä”.

Vielä kolmaskin Kuorikoski liittyy Perhon seurakunnan rakennustoimintaan. Kun Perhon nykyisen kirkon rakentamista alettiin suunnitella, mukana suunnitelmia laatimassa oli Heikki Kuorikosken pohjanpoika Juho Jaakko Kuorikoski eli Rauma (1841-1918). Hän oli suvun neljännen polven kirkonrakentaja ja suvun viimeinen rakennusmestari. Hänen kuollessaan päättyi noin 140 vuotta pitkä, neljän sukupolven mittainen ja yhteensä 15 mestarin käsittävä kirkonrakentajasuku.

Kaiken kaikkiaan Perhon nykyinen kellotapuli on pitkän rakennusperinteen ja kahden tahon yhteistyön hyvä tulos: Perhon seurakunnan jäsenten ja Heikki Kuorikosken. Vanha rakennusmestari korjasi ja uudisti Perhon seurakuntalaisille sellaiset tapulin, jota nämä pitivät muodoiltaan kauniina ja rakenteiltaan vahvana. Kun korjaustöiden yhteydessä viranomaiset sivuutettiin eivätkä ne päässeet vaikuttamaan korjattavan rakennuksen malliin, muotoon tai yksityiskohtiin, rakennus kuvastaa paikallisia perholaisia rakennustaiteellisia tyylikäsityksiä.

Risto Känsälä

Etusivu
Toiminnasta
Nähtävyyksiä
Tapahtumia
Julkaisut
Kuvagalleria
Sähköposti
Linkkejä