Johtokunta Yhteystiedot Jäseneksi
Toimintakertomukset Museoraportit

 

Museoraportti vuodelta 2016

Kesätyöni Perhon kotiseutumuseolla alkoi 20.6.2016 ja kesti yhteensä kuusi viikkoa. Opin kesän aikana suunnattoman paljon oman kotiseutumme historiasta oma-aloitteisesti opiskelemalla, mutta myös museon asiakkailta, joilla oli usein paljon sanottavaa vanhoista esineistä ja elämästä niiden käyttöaikana.

Kesäkuussa työtehtävinäni olivat museon läpikohtainen siivoaminen, esineisiin perehtyminen ja muut pienet askareet, jotta museo oli valmiina heinäkuun vieraisiin. Siivoaminen onnistui joutuisasti imuroiden sekä pölyjä ja hämähäkinseittejä pyyhkien. Kun suursiivous oli tehty, oli aika perehtyä museon runsaaseen esineistöön ja samalla tarkistaa, että numerolaput olivat paikallaan ja oikein. Vaikka aluksi tehtävä vaikutti melko epätoivoiselta, alkoivat esineiden nimet ja käyttötarkoitukset pikkuhiljaa jäämään muistiin. Numerolaput osasivat aiheuttaa hieman enemmän päänvaivaa, sillä muutamasta esineestä lappu puuttui kokonaan. Lisäksi kotiseutumuseon esinekirjan numerot ja oppaan esinevihkon numerot eivät uudempien lahjoitusten kohdalla aina vastanneet toisiaan. Kuitenkin uusia esinelistoja tehdessäni kävin läpi esinekirjaa ja suurimmalle osalle esineistä löytyikin oikea numero.

Kesäkuun aikana museoon eksyi jo noin kymmenen uteliaista ohikulkijaa ja sainkin hieman makua ja harjoitusta heinäkuun esittelytehtäviin. Museo avattiin virallisesti 1.7.2016 ja oli auki heinäkuun ajan. Ensimmäiset viikot olivat hiljaisia sään ollessa melko viileä ja sateinen, mutta näinä päivinä siivoilin hieman perusteellisemmin ja luin kirjoja. Lisäksi museon pihaa sai pitää ahkerasti siistinä. Kuitenkin heinäkuun edetessä säät paranivat ja asiakasmäärä kasvoi. Esittelykierrokset sujuivat ongelmitta ja koko ajan paremmin. Asiakkaat ja heidän kanssaan käydyt juttutuokiot historiasta sekä lapset, joita kiehtoi erityisesti viljamakasiinin ”kummituskäytävä”, piristivät työpäiviä. Vierailijoita tuli niin ulkopaikkakunnilta kuin Perhostakin ja jopa Ruotsista ja Saksasta asti, mutta tarvetta puhua englantia tai ruotsia ei tullut. Vieraita kävi yhteensä noin 160, mikä on enemmän viime vuosiin nähden.

Työpäivät sujuivat yleensä joutuisasti ja erityisesti vilkkaampina päivinä ei ollut tekemisen puutetta. Mielestäni aukioloajat ovat ihan hyvät, sillä asiakkaita kävi reippaasti. Kesäkuun työaikaa kannattaa suunnitella aina tiedossa olevien työtehtävien määrää miettien, mutta minulle tekemistä riitti hyvin.

Museo osaa olla todella viileä paikka. Koleina sadepäivinä sain pukeutua kolmeen kerrokseen vaatteita ja silti palella viltin alla. Onneksi heinäkuussa oli suurimmalta osalta niin lämmin, että museossa oli ihan mukavan viileä olla eikä vaatteita tarvinnut normaalia enempää.

Kesätyöni opetti minulle paljon uutta, niin Perhon historiasta kuin elämästä ennen vanhaan. Oli todella mukavaa esitellä museota kiinnostuneille ja kuulla tarinoita vierailijoilta. Isot kiitokset siis kotiseutuyhdistykselle mielenkiintoisesta kesätyöstä!

Katri Vainionpää

Museoraportti vuodelta 2015

Kesätyöni Perhon kotiseutumuseolla päättyi noin pari viikkoa sitten. Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, on aika arvioida suoritustani museo-oppaana ja samalla kesätyötä yleensä. Sanomattakin on selvää, että otin suuren loikan eteenpäin Perhon historian ymmärtämisessä. Perhon kotiseutumuseo oli minulle tuntematon ennen töiden alkua, sillä en ollut aiemmin käynyt sen sisätiloissa. Ensivaikutelma museon esineistöstä oli positiivinen. Kattava ja monipuolinen kokoelma teki välittömän vaikutuksen. Ennen vanhaan ihmisten oli todella oltava kekseliäitä monenlaisten ongelmien ratkaisussa. Viime kesän työstäni kirkon esittelijänä oli huomattavaa hyötyä, koska työn sisältö oli pääpiirteittäin sama, mikäli tarkastellaan opastamista ja muuta asiakaspalvelua. Lähtökohdat olivat täten varsin hyvät.

Kesäkuun loppu kului pääasiassa siivouksen ja tilojen tarkastamisen merkeissä. Yläkerta ei ollut missään maailman siisteimmässä kunnossa, kun ensimmäisen kerran tarkastin tiloja. Onneksi hyvillä välineillä siivouksessa ei mennyt kovinkaan kauan. Kun olin saanut siivottua museon tilat katosta lattiaan, oli seuraavana vuorossa kokoelman yleistä järjestämistä ja numeroiden tarkastamista. Joistakin esineistä puuttui numero, joidenkin sijainti oli tuntematon ja jotkut puolestaan oli väärässä paikassa. Lisäksi kokoelma oli käytävä läpi huolella kokonaisuudessaan listojen päivittämistä silmällä pitäen­ — numeroiden pitää olla selkeästi ja helposti tarkistettavissa kokoelman esineistön arkistoinnin sekä asiakaspalvelun laadun kannalta. Mikäli listojen numerointi ei vastaa osaston esineistöä, aiheutuu väistämättä ongelmia. Perusteellinen tarkastus oli paikallaan — virheiden korjaaminen selkeytti kokonaisuutta huomattavasti.

Kokoelman esineet vaihtelivat melko suuresti puuauroista lasten keinuun ja limsakoneesta lentokoneen kappaleeseen. Ehdoton suosikkini oli limsakone 1920–luvulta lähinnä siksi, koska kone erottautui muista esineistä hauskan funktionsa avulla. Kokoelma sisälsi useita satoja esineitä ja suurin osa niistä oli erilaisia työkaluja ja apuvälineitä raskaaseen arkeen. Lähes kaikki esineet olivat puuta tai metallia — muovia ei ymmärrettävästi ollut olemassa vielä noin sata vuotta sitten. Ehdottomasti mielenkiintoisimpiin esineisiin kuului myös Suomen sodan ajan ammukset ja kiväärin pistin. Kuten hyvin tiedämme, sotaesineet kiinnostavat laajasti suomalaisia, muitakin kuin meitä historioitsijoita.

Heinäkuun alussa museo avattiin yleisölle — kiinnostusta museota kohtaan oli niin perholaisilla kuin matkailijoilla. Museossa vierailleet kyselivät kiperiäkin kysymyksiä, joihin osasin pääasiallisesti vastata. Joskus tapahtui sellaista, että eläkkeellä olevat konkarit kertoivat minulle tarkemmin esineiden käytöstä. Kuulin todella paljon mielenkiintoisia tarinoita. Museo kiinnosti myös laajasti lapsia ja nuoria, mikä oli hyvin arvostettavaa, sillä on sivistävää tuntea vanhoja perinteitä ja historiaa. Vierailijoiden joukossa oli myös muutama yhdysvaltalainen. Haasteena oli kertoa esineistä englanniksi, koska esineiden käyttötarkoitus oli paikoitellen monimutkainen. Viime vuonna kirkko-oppaan tehtävän ohessa kohtasin vastaavanlaisia tilanteita moninkertaisen määrän, joten tilanteet eivät olleet uusia.

Kuten hyvin tiedämme, kesä ei ollut säiden suhteen paras mahdollinen, mikä näkyi selkeästi vierailijoiden määrässä. Sateinen heinäkuu vaikutti todennäköisesti ihmisten liikehdintään. Vieraita kävi kaiken kaikkiaan noin 100, joten laskua tuli huomattavasti edellisten vuosien 160–200 vierailijoiden määrästä.

Perhon historiaa kannattaa tarkastella, koska muuten ei voi ymmärtää, kuinka valtavan nopeaa kehitys on ollut sadan vuoden aikana. Tuntemalla historiaa, kykenee arvostamaan paremmin nykyisyyttä. Työskentely kotiseutumuseolla oli palkitsevaa ja avartavaa. Iso kiitos kuuluu Perhon kotiseutuyhdistykselle.

Aleksi O. Pannula

Museoraportti vuodelta 2013

Työskentelin reilu viisi viikkoa Perhon kotiseutumuseossa. Museo oli minulle jo entuudestaan jokseenkin tuttu, mutta tajusin vasta töitteni aikana, kuinka paljon museossa on nähtävää ja koettavaa.

Ensimmäisellä viikolla, jolloin museo ei vielä ollut virallisesti auki, siivosin museota, sekä sen ympäristöä. Kävin myös läpi esineitä ja tarkistin, että niissä oli numerot tallella. Samalla järjestelin esineitä ja asettelin joitain kokonaan uusiin paikkoihin, sekä opettelin esineiden nimiä ja käyttötarkoituksia. Aluksi esineitä tuntui olevan niin paljon, että mietin oppisinko niitä ikinä. Vähitellen kuitenkin nimet painuivat mieleen, ja esittelyjen, sekä vieraiden ansiosta esineet tulivat yhä tutummiksi. Pikkuhiljaa esittelykierros alkoi sujua jo rutiinilla, eikä opastakaan enää jännittänyt. Kesäkuun puolella kävi jo muutama vieras kaukaisemmista paikoista.

Museon auetessa virallisesti heinäkuussa, vieraita oli ensimmäisinä päivinä mielestäni melko paljon. Olin yllättynyt kävijämääristä. Asiakasvirta kuitenkin alkoi hiipumaan ja päivinä jolloin asiakkaita ei käynyt, eikä muutakaan tekemistä museolla erityisemmin ollut, oli aika tulla välillä pitkäksi, mutta onneksi hyvä kirja ja ristikkolehti pelastivat tuollaiset päivät. Ulkoa ja sisältä löytyi myös päivittäin vähän jotain siivottavaa ja siistittävää.

Mukavinta museolla oli tietenkin hetket jolloin pääsin esittelemään todenteolla museota. Tyytyväinen asiakaspalaute myös lämmitti mieltä. Myös museon 50-vuotisjuhlaan valmistautuminen toivat sisältöä päiviin. Lisäksi päiväkodin ryhmä, Perhossa häämatkalla ollut pari, sekä muutamat ulkomaalaiset vierailijat olivat positiivinen yllätys.

Etukäteen tiesin museon olevan kylmä, mutta en arvannut, että se olisi niin kylmä, että villapaita, huppari ja nahkatakki päällä, viltin alla, lämmittimen vieressä, vielä palelisi. Myös lämpimiä päiviä sattui työajan varrelle, jolloin myös vierailijota oli enemmän liikkeellä. Lisäksi museo sai muutaman uuden lahjoituksen. Hieman harmissani olen siitä, etten saanut mahdollisuutta käyttää muita kieliä, kuin suomea.

Kaiken kaikkian työni museolla on ollut hyvällä tavalla hyvin erilainen. Olen myös saanut oppia paljon vanhoista esineistä, ja on ollut mielenkiinotoista kuulla vanhoja tarinoita iäkkäämmiltä ihmisiltä.

Kiitokset kotiseutuyhdistykselle antoisasta kesätyöpaikasta!

Ella Puoliväli
Perhon kotiseutuyhdistyksen kesätyöntekijä 2013

Museoraportti vuodelta 2012

Aloitin työt museolla kesäkuun puolella ja siivoilin sekä järjestelin kaksi viikkoa. Kauheaa sotkua ei ollut, esineitten ja hyllyjen perusharjaukset ja nurkkien ripsumisen sekä imuroinnin tein. Revin rikkaruohot ja mylläsin maata kukkapenkeissä. Päivä tai kaksi niihin upposi ja mielestäni sain aika hyvin kukat kukkimaan, rikkaruohot ja heinät pitäisi perusteellisesti myrkyttää tai saada poistettua jos siihen löytyy intressiä. Haluaisin ehdottaa museon edustalla olevien koivujen kaatamista, vaikka ne kauniita ovatkin, ne vievät kukilta kaiken veden ja ravinteet, sotkevat portaikkoa ja tiputtavat kaikki lehtensä museon katolle sekä pilaavat museon näkyvyyttä. Tämä on toki vain ajatus. Museo tarvitsisi myös paremman kyltin tai opasteen, koska se joka on pusikon peittämä ja matalalla, ei varmaan hirveästi kannusta kääntymään museolle. Tai sitten pensaikkoa kannattaa madaltaa jotta opaste näkyy. Alimman puisen portaan uusimista kannatan myöskin koska nykyinen lahoaa paikalleen.

Ensimmäisinä päivinäni järjestelin auto- ja konemuseolta tuodut esineet koti ja puhtaus -osastolle. 

Kesäkuun puolella kävi kourallinen vieraita ja lisäksi Toimintakeskuksen porukkaa kävi tutustumassa. Heinäkuussa kävijöitä on ollut noin kymmenen päivässä, joskus alle ja joskus hieman ylikin. Vieraat eivät ole olleet pelkästään perholaisia vaan ympäri Suomen matkailijoita tai kotiseudullaan vierailemaan tulleita ihmisiä. Varsinkin vanhojen ihmisten vierailuista olen nauttinut koska olen saanut kuunnella heidän tarinoitaan menneisyydestä ja joitain esineitä he ovat esitelleet minulle enemmän mitä olisin tiennyt pääkirjasta etsiä. Kun sitten viisastuin tällaisten ihmisten kanssa ja muutenkin opettelin esineet ja niiden historian, on niitä ollut hyvä ja joskus hauskakin esitellä ihmetteleville vierailijoille. 

Minut yllätti museon kylmyys, noin 16 astetta lämmintä joka päivä, ei sillä että kesäkään mitenkään erityisen lämmin olisi ollut.. Mutta kunnollisella pukeutumisella, mm. villasukat, pitkikset ja paksu huppari pitkähihaisen päällä sekä kaulahuivi, kuuma tee termoksessa ja oikea asenne auttoivat. Lämmittelin aika useasti myöskin pihalla istuskelemalla, seurailemalla kylän menoa ja lukemalla. Jonain päivinä haravoin parkkipaikkaa ja kauheiden tuulien jälkeisinä päivinä männyt pudottivat käpyjä, jotka haravoin ja vein roskiin.

Työaikaani on pitänyt vireessä tuleva lukemisto, jota varten kirjoittelin ihmisten, käsin tai kirjoituskoneella kirjoitettuja tekstejä sähköiseen muotoon.  Tekstit ovat mielestäni hurjan kiehtovia ja opin niistäkin paljon, suurin osa on ihmisten arjesta tai töistä joita tehtiin kuten heinänkorjuusta tai puusavotasta metsässä. Niitä lukemalla ja pohtimalla, samalla lailla kuin museon esineitä, oppii arvostamaan kaikkea sitä työtä ja niitä ihmisiä jotka sitä työtä ovat tehneet. Ennen oli ennen ja nyt on nyt mutta oliko silti kaikki paremmin ennen? Tarinoissa korostuu yhdessä tekeminen, auttaminen, hyvä yhteishenki ja se kuinka kaikilla oli oma rooli vaikka vain pikkurenkinä vellikellon soittajana. 

Kesän aikana museo sai yhden uuden lahjoituksen, se on piippu jonka löysi ja lahjoitti Vietti Pannula. Se on löydetty Sysilammelta tervahaudan läheisyydestä lapion piston syvyydeltä vuonna 1959 tai 1960. Piippu sai numeron 705 ja on nyt vitriinissä. 

Mielestäni neljän tunnin työpäivät ovat sopivia ja päivätkin hyvät kävijöiden kannalta.  Ainoan muutoksen tekisin kesäkuun puolelle jossa mielestäni 60 tuntia on liikaa, aika kävi pitkäksi kun siivoaminen loppui kesken ja kun mitään väkerrettävää sen enempää ei ollut kun kaikki oli järjestyksessä. Yksi viikko kesäkuussa, eli 30h riittää aivan mainosti ellei mitään hyllyjä tarvitse rakentaa.

Jonkin sorttista hiiriongelmaa epäilen koska kun siivosin huonetta jossa on voikirnuja ja piimäleilejä oli lattialla ja hyllyillä hiiren papanoita. Siivosin ne pois mutta sitten niitä alkoi jossain vaiheessa tulla uusia. Toin kaksi hiirenloukkua kotoani ja laitoin niihin juustonokareet ja yhden niillä saalistinkin. 

26.7 Lampuoti oli yleisölle avoinna ja olin siellä esittelemässä Erkkilän Pihlan kanssa. Koko päivän kävi väkeä ja ei ollut viiden minuutin pidempää taukoa ilman vieraita. Opin senkin päivän aikana lisää historiaa ja vieraat kertoivat omia kertomuksiaan ja niitä oli mukava kuunnella.

Viimeinen työpäiväni oli 29.7, Mirja meni vielä tiistaina päivystämään , muuten vieraita kävi ehkä suurin piirtein 140 koko kesän aikana. Kiitos työkokemuksesta kotiseutuyhdistys!

Emilia Leväniemi, museotyöntekijä

Museoraportti vuodelta 2011

Museo avattiin virallisesti yleisölle 5.7., mutta muutamia kävijöitä oli jo kesäkuun aikana. Automuseolla olevan kotiseutuyhdistyksen ylläpitämän kauppakuluman kävin puhdistamassa kesäkuussa. Museoa myöskin siivoilin kesäkuun aikana, mutta olin valmistautunut myös siihen, että esittelisin museota jo kesäkuun aikana.

Sää suosi tänä kesänä kyllä. Museon pihalla olevia istutuksiakin kitkin ja kastelin sen minkä ehdin.

Pidin kesästä todella paljon. Opin myös todella paljon museossa vierailleilta ihmisiltä. Paikallisia kävi pääasiassa, mutta myös muutamia turisteja, jotka eivät aiemmin Perhossa olleet käyneet. Todella paljon pidin siitä, että sain oppia niin paljon. Kesä oli eräänlainen historian tunti, jossa oppi todella paljon.

Mahtavaa oli, että sai olla museolla, ja vaikka aina ei ollutkaan työtä, oli ihan mukavaa istuskella ja katsella portailta kylän menoa. Kaikenkaikkiaan vieraskirjassa oli 160 nimeä, mikä sinänsä on aika vähän. Tokikaan kaikki eivät nimeään vieraskirjaan laittaneet. Minulle oli iso asia, että sain työn. Tutustuin synnyinseutuni historiaan ja samalla paremmin sen asukkaisiin. Paljon tuli uusia asioita, mutta pystyin sisäistämään nopeasti kaiken. Viimeisenä työpäivänä oli loppumisen haikeutta ilmassa. En muista paljonko sinä päivänä kävi, mutta takana on joka tapauksessa hieno ja historiantäyteinen kesä. Minä lausun nöyrimmät kiitokseni Perhon kotiseutuyhdistykselle, siitä, että sain tämän tehtävän muodossa tutustua historiaan. Erityisesti Suomen sodan aikaisista tapahtumista opin paljon enemmän, kuin tähän asti olin tiennyt. Minä en uskonut oppivani näin paljon.

Risto Linna, museotyöntekijä

Museoraportti vuodelta 2010

Kesä 2010 oli museolla melko “tavallinen” kävijöiden suhteen, ja sää oli kovin otollinen, että sitä ei voi syytellä puoleen eikä toiseen. Museon aukiolo pelkästään heinäkuulla vaikuttaa olevan paras ratkaisu, koska silloin aukiolo osuu lomien aikaan. Töihin palaaminen vuoden opiskelun jälkeen oli tervetullutta vaihtelua, ja edellisen kesän ideoita oli ehtinyt kypsytellä seuraavaa kesää silmällä pitäen.

Edellisen vuoden toiveeni “käsityöpitoisemmasta” kesästä toteutui melko loistavasti museon istutusten teon ja syksyn hyllyuusinnan merkeissä. Toivottavasti ensi kesänä perusnäyttely saadaan väljemmäksi hyllytilan lisäännyttyä varastosiilon ja uusien hyllyjen myötä. Kesä 2011 myös kertoo totuuden istutusten onnistumisesta, ja toivottavasti pääsen seuraamaan työn tuloksia. Suntio Hannu Hiekka ansaitsee suuren kiitoksen kotiseutuaktiivisuudestaan kuluneena kesänä.

Tapahtumia kesältä 2010:

-kesä alkoi perinteisellä museon siivouksella katosta lattiaan
-automuseon Kauppakuluma siivottiin myös, mutta siellä ei kesän aikana mitään toimintaa ollut
-kauan museon edustaa vaivannut karu olemus sai kyytiä, kun museon etupuoli rajattiin kivillä korotetuksi istutuspenkiksi, mihin sain lahjoituksena Irma Kydöltä merkittävän määrän monivuotisia perennoja, joiden pitäisi selvitä karussa ympäristössä
-istutusrakennelman hoitaminen ja puunaaminen jatkui koko kesän ajan, ja loppukesästä suntio Hannu Hiekka ystävällisesti lahjoitti peräkärryllisen multaa istutusten ympärille korvaamaan alkukesänä tuotua, jo painunutta maata
-museon portaissa on jo vuosia ollut ammottava aukko, jonka eräänä päivänä muurasin umpeen ja samalla paikkailin isompia lohkeamia
-suntio Hiekka pesi portaat kesän aikana kahdesti, mikä merkittävästi pidentää portaiden ikää sammaleen poistuttua ja samalla portaat saivat uuden ilmeen
-museo avattiin torstaina 1.7.
-heinäkuussa museon varasto siirtyi kunnalta saatuun tilaan teollisuusalueen halliin Teollisuustiellä, mikä vapautti yhden siiloista museon esinelle
-toimin kotiseutuyhdistyksen edustajana Kyyjärven Suomenselkämessuilla heinäkuun puolivälissä
-myrskyt koettelivat Perhoa heinäkuussa ja hautausmaa sai osansa – kuusia nurin, mutta onneksi museo sai vain roskia päällensä
-museo oli viimeisen päivän auki perjantaina 30.7.; vierailijoita 234
-museoamanuenssin ohjeistamana museon alakerran hyllyjen uusiminen tuli ajankohtaiseksi; annoin urakkaan oman rakennussuunnitelmani tarjolle – sain urakan ja toteutin sen loppusyksystä valmistaen alakertaan lukuisia hyllyjä ja myös vitriinin pienemmille esineille
-vanhat hyllyt ja museosta poistettu puutavara on toistaiseksi säilössä automuseon hallissa

Markku Siironen, museotyöntekijä

Museoraportti vuodelta 2009

Lyhyestä virsi kaunis, joten hieman luettelomaisesti kerään pääkohdat tälle vuodelle. Toista vuotta peräkkäin museolla istun ja työnkuva tänä vuonna oli ehkä antoisampaa, kun pääsi paljon tekemään asioita, joiden hedelmät näkyvät työn arjessa.

Museon valmistelu aloitettiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä tekemällä suunnitelmia, miten yläkerran esineitä voisi järjestää uudelleen ja mitä uudistuksia voitaisiin tehdä aulan avartamiseksi. Lopulta päädyin purkamaan pois raskaat hyllyt ovelta katsoen vasemmalta seinustalta. Ennen heti oikealla ollut pulpetti siirtyi nyt vasemmalle puolelle ja pulpetin vanhalle paikalle valmistin hyllyt paperitavaran (lukemistot, kirjat ym.) säilytystä varten. Peremmälle portaiden viereen vasemmalle rakennettiin matala hylly vanhojen hyllyjen materiaaleista Matti Siirosen avustuksella ja näin saatiin sisäänkäynti paljon avarammaksi.

Seinätilan vapauduttua viimevuotiset Suomen sota -kappalevytaulut pääsivät seinien täytteeksi aulaan ja myös portaikkoon. Portaikon muutamaa löystynyttä porrasta kiinnitin samalla ruuvein. Lisäksi purettujen hyllyjen hirsistä katkaisin palat, jotka toimivat nyt askelmina keskikorokkeelta kaksoisseinän väliin mentäessä.

Yläkerrassa esinejaottelu pysyi käytännössä kovin samana, mutta nyt luotiin mahdollisuus kiertää myös korokkeella esineiden seassa. Raivatut käytävät saivat matot, jolloin niille ehkä uskaltaa harhautua kehottamattakin. Rakensin lisäksi käytäville johtavat pienet porrasaskelmat. Siilojen luukut korotettiin pienillä rimoilla, jonka pitäisi parantaa rakennuksen ilmanvaihtoa ja estää kosteuden jäämistä alakertaan. Samalla luukut kiinnitettiin lattiaan, jotta niitä ei voi avata ilman työkaluja. Viime vuonna saadut kangaspuut koottiin yläkerran perälle ja esihistoriallinen osasto siirtyi portaikosta katsoen vasemmanpuoleiselle korokkeelle. Näin saatiin lattia avoimemmaksi.

Lisäksi siivousretki tehtiin myös automuseon Kauppakulumaan ja yleiskatsaukset Schönemanin haudalle ja Fieadntin kivelle. Hauta Perhossa käydessämme otimme kaatuneen tienviitan Jängältä mukaan ja Matti Siirosen kanssa valmistimme uuden puun pitämään merkkiä pystyssä.

Osa ajasta myös kului muissa käytännön asioissa, kuten aukioloaikailmoitusten ja lukemistojen levittämisessä, museon tienvarsiviittojen maalaamisessa, museon reunalaudan "Kotiseutumuseo"-tekstin maalamisessa ja jäsenmaksukuittien kirjoittamisessa.

Museo avattiin jo kesäkuun puolella tiistaina 16.6., jotta selviäisi, onko museoa syytä pitää auki kesäkuussa. Toinen uudistus oli uudet aukioloajat. Museo suljettiin perjantiana 31.7. Vuosi oli melko hiljainen (166 vierailijaa) ja aukioloajan pidentäminen kesäkuulle ei tuonut lisäkävijöitä, että sitä ei tarvitse enää kokeilla. Uudet aukioloajat (la ja ma suljettu) ainakin museotyöntekijän näkökulmasta olivat paljon mieluisammat ja loogisemmat muistaa, vaikka aluksi hieman sai moitteita kuulla uusien aikojen muistamisesta. Heinäkuu on hyväksi havaittu aika pitää museota auki.

Ensi vuotta varten mieleeni juolahti ainakin esinenäyttelyn läpikäymistä alakerrassa. Ehkä uusia ja sirompia hyllyjä jonnekin ja esineiden järjestelyä niin, että kaikki on helposti katsottavissa. Alakerrassa tilanne on kyllä valmiiksikin hyvä, että paljoa ei voine parantaa. Pitää tutkia mahdollisuutta hyödyntää siilojen korkeutta esineiden sijoittelussa. Eräs ajatus on myös pienen penkin saaminen museon portaiden yläpäähän, mutta sen pitää olla jokin puolikiinteä rakennelma kaiteeseen tilanpuutteen ja portaiden läheisyyden takia. Olisiko Erkki Takasella ideoita tähän?

Teema-ajatuksena nousi sitten mahdollisuus tehdä jostain siilosta vanhan ajan huoneen/tuvan näköinen. Jos jostain saisi esimerkiksi vaikka vanhan oven, joka johtaisi siiloon ja sitten vanhoja huonekaluja, mihin esineitä voisi asettaa. Iso kysymys on, mistä materiaalit ja esineet saadaan. Ensi vuodelle olisi mukava jotain käsityötä saada, jos edelleen pääsen museota vahtimaan.

Markku Siironen, museotyöntekijä

 

Museoraportti vuodelta 2008

Vaikka museo onkin auki vain heinäkuussa, työt alkoivat jo 16.6.2008 museon siivoamisella. Imuroin koko rakennuksen ja pyyhin pölyt esineistä. Kaikki näytti olevan tallella edellisen kesän jäljiltä, ja museo jäi avaamista vaille valmiiksi kesää varten. Samalla panin merkille, että museo on sangen kylmä ja kosteahko, mikä osalta johtui edelleen jatkuvista sateista.

Seuraavana operaatiot jatkuivat auto- ja konemuseon puolella kotiseutuyhdistyksen "Kauppakuluman" siistimisellä ja järjestämisellä puheenjohtajan kanssa. Laminoimme uusia mainoksia vanhojen tilalle ja asensimme pienen hehkulampun värittämään loisteputkien kalseaa loistoa. Tiski sai uuden maalipinnan ja muutakin ehostusta, ja pian seinälle saatiin muutama hylly. Maalasin "Kauppakulumalle" myös oman kyltin, jonka jälkeen nurkkaus alkoi muistuttaa jo enemmän kauppaa. Tähän työvaiheeseen kuului myös auto- ja konemuseossa olevien autojen tietojen esillepano. Tietokoneella tehtyyn pohjaan talletetut tiedot tulostettiin A3-kokoon ja laminoitiin kosteutta paremmin kestäviksi.

Ennen museon aukeamista ehdimme vielä hakea Kokkolasta ja asentaa paikalleen Fieandtin kivi-, Ristisaari- ja Hauta Perhossa- opastetaulut, jotka olivat sangen tervetulleita. Samalla asensimme Fieandtin kiven opasteviitat, ja tein muitakin opasteita tulevaa Suomen sodan juhlaa silmällä pitäen.

Kotiseutumuseo aukesi tiistaina 1.7. vesisateen saattelemana. Kukkakin koivun oksaan tuotiin antamaan väriä julkisivulle. Aavistelut museon kylmyydestä olivat aivan oikeita, mutta en arvannut sen olevan niin kylmä. Hanskat ja toppatakki olivat aivan ehdoton varustus vielä kuun puoleen väliin saakka. Syynä näyttäisi olevan se, että kun museota tuuletetaan aina kun säät sallivat, ilmaan poistuva kosteus sitoo energiaa melko valtavat määrät. Tämä saa aikaan sisäilman kylmenemisen, joten museon tuuletus kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin keväällä kosteuden poistamiseksi.

Kuukausi alkoi melko hiljaisesti sateiden ja opasteiden puutteen vuoksi. Liikenneympyrässä oleva viitta on piilossa, ja sen huomaa vasta ohi ajettua. Olisi hyvä saada ehkä oma viitta tiekirkon merkin yhteyteen valtatien varteen. Se toisi varmasti lisää kävijöitä ja saisi päivät kulumaan nopeammin, kun olisi mahdollisimman vähän aikaa istua tyhjän panttina. Muutama päivä kului jopa ilman asiakkaita pahimpien sateiden aikana. Hiljalleen ihmisiä alkoi tulla vain enemmän, ja usko aikaisempien raporttien kävijämääriin parani.

Työ itsessään on paljon antoisampaa, kuin luulin. Kävijöiden tarinoita on ilo kuunnella ja pikku hiljaa esineetkin alkaa tuntea. Suuri apu on kyllä siitä, että olen ennenkin tutustunut museon esineisiin, joten oppimiskynnys on matalampi. Huoli on suuri tulevista työntekijöistä, sillä itsellekin olisi kelvannut jonkinlainen opas tai valmis kierros, minkä voi vetää kävijöille. Olisi vähentänyt alussa olevaa "en minä oikee tiiä" -ongelmaa jokaisen esineen kohdalla, ja muutenkin meni hetki ennen kuin sai parhaan esittelyjärjestyksen aikaan.

11.7. oli Suomen sota -tapahtuma Kokkonevalla, jota olin mukana järjestämässä. Lähinnä toimiini kuului autonkuljettajan rooli ja tavaran kuljettaminen Ristisaareen. Puheenjohtaja Mirja Siirosen kanssa asettelimme penkkejä ja kojuja, ja siistimme itse tapahtumapaikan. Myöhemmin kävin vielä Erkki Takasen kanssa rakentamassa pienen sillan ojan yli pellolle Rautpohjan Tykkikerhoa varten. Samalla toimme myös Kivijärven soittokuntalaisille tuolit. Itse tapahtuman aikana olin ohjaamassa liikennettä paikoitukseen ja luonnollisesti tapahtuman jälkeen myös purkamassa järjestelyjä.

Loppukuuta kohti museossa kävi ihmisiä koko ajan enemmän, ja sääkin parani. Viimeiset kaksi viikkoa pärjäsi jo t-paidalla, eli noin puolen kuukauden tuuletus poistaa kostean ja kylmän. Kielimuurikin tuli murrettua, kun kaksi saksalaista vierailijaa eksyi paikalle eräänä päivänä. Valitettavan vähän heille osasi kertoa: oletko itse yrittänyt selittää englanniksi, mikä on voinvaivuupulikka? Kaikesta huolimatta rupattelimme pitkään, ja oikein jää kaipaamaan samanlaista avoimuutta ja "small-talkkia" suomalaisilta, mutta aina ei voi voittaa. Loppujen lopuksi museossa kävi karkeasti arvioiden 140 vierasta tänä kesänä, mikä on ihan hyvä määrä. Kortit, lukemistot ja uutena tulokkaana yskännapit kävivät ihan mukavasti kaupaksi. Ovet painettiin kiinni torstaina 31.7. tälle kesälle, ja heti seuraavana päivänä päivänä saimme vielä yhden innokkaan kävijän - sainpas "kunniakierrokseni".

Näin jälkeen päin pohtien museoon olisi hyvä saada enemmän jotain tekstiä ja kuvia seinille esineistä, ajan kulttuurista ja historiasta. Myös ehkä järjestyksessä on tilan pienuuden takia optimoinnin tarvetta, mutta tähän ehkä on tulossa jokin ammattihenkilö tulevaisuudessa pohtimaan asiaa. Siilojen luukkuihin voisi myös ehkä asentaa pienet listat, jotka pitäisivät luukkuja raollaan koko ajan. Kylmä ilma vaikutti pakkautuvan kovasti alakerran siiloihin ja yläkerrassa taas oli sangen lämmintä. Raot voisivat siis parantaa ilman kiertoa ylä- ja alakerran välillä. Museon ulkopuolella olisi myös mukava olla joitain esineitä, mutta niiden tulisi olla lähes tuhoutumattomia. Eräs kävijä puhuikin myllynkivistä, ja nehän olisivat sangen kestäviä ulkona pidettäviksi.

Aukioloaikoja voisi ehkä miettiä hieman uudestaan, sillä kuusi tuntia on hieman liikaa siihen nähden, että siitä noin 80 prosenttia on yleensä aivan joutoaikaa. Neljä tuntia aukioloa kerrallaan lienee aika sopiva, sillä siinä ajassa kävijöiden puute ei ehdi pahasti vielä haitata. Hyödynnetty aika voitaisiin käyttää siihen, että museo olisi auki vaikka myös kesäkuun puolella ja muihin asioihin kuluvia tunteja voisi ripotella heinäkuun puolelle jo pelkästään vaihtelunkin vuoksi. Näin saisi tehtyä vaikka pieniä projekteja museon puolella heinäkuussa ilman, että tunnit meinaavat mennä yli. Nykyiset aukiolopäivät ovat hyvät, vaikka keskiviikko ja sunnuntai melko hiljaisia usein olivatkin. Jos aukioloaikoja lyhennetään, ehkä tuon neljän tunnin sijoittaminen välillä iltaan ja toisinaan taas aamuun saattaisi parantaa kävijämääriä. Jos vielä saisi opasteen tien varteen, niin museo voisi olla auki hyvinkin tehokkaasti.

Sinänsä museo on oikein miellyttävä työpaikka, ja vähänkin historiasta pitävä tulee olemaan kiinnostunut oman seutumme lähimenneisyydestä. Välillä piinaava tylsyys ja kylmyys käyvät kunnon päälle, mutta sopivilla eväillä ja vaatetuksella selviää. Aikaa voi käyttää kohtuu tehokkaasti vaikka opiskeluun tai muuhun lukemiseen.

Markku Siironen
fil. yo.

 

Museoraportti vuodelta 2007

Aloitin työt Perhon kotiseutumuseossa 15.6.2007. Vain muutamaa päivää aikaisemmin yhdistys oli maalannut museon ulkoseinät vapaaehtoisvoimin. Itse tartuin oman työrupeamani alkajaisiksi museon sisätiloihin. Jo edellisvuonna olin pannut merkille, että museossa oli esillä aivan liikaa esineitä, josta monet olivat lisäksi rikkinäisiä. Myös samankaltaisia esineitä oli paljon. Yhdistyksemme puheenjohtajan Mirja Siirosen kanssa päätimme muuttaa yhden museorakennuksen huoneista kokonaan varastokäyttöön, jonne yleisöllä ei olisi sisäänpääsyä. Tähän huoneeseen vein kaikki ne esineet, joiden en syystä tai toisesta katsonut sopivan museon esillepanoon.

Seuraavaksi ryhdyin museon perusteelliseen siivoukseen. Tarvittavat työvälineet sain puheenjohtajaltamme. Aloitin siivoamisen yläkerrasta, missä kävin ensin läpi katon ja seinät. Sen jälkeen puhdistin esineet pölystä ja muusta liasta yksitellen. Lopuksi imuroin koko tilan. Alakerran siivosin samaa järjestystä noudattaen.

Yhdessä puheenjohtajamme kanssa ideoimme museoen seinille uudet infolappuset vanhojen tilalle. Yhdelle aulan seinustalle laitoin Perhon kartan sekä tietoiskut Kokkonevan taistelupaikasta ja Hauta Perhossa -muistomerkistä. Toiselle aulan seinustalle sen sijaan laitoin museorakennukseen liittyvää tietoa: seikkaperäisen selonteon museorakennuksen vaiheista, kopion kotiseutiyhdistyksen ja manttaalikunnan välisestä kauppakirjasta sekä Markku Siirosen tekemän pohjapiirustuksen museosta. Puheenjohtajamme tulostamien vanhojen valokuvien pohjalta kirjoitin seinille pieniä tietokortteja, jotka kertoivat joko jostain tietystä esineestä tai sitten laajemmin jostain teemasta, kuten esimerkiksi pellavanvalmistuksesta. Päivitin myös seinillä olevat esinelistat. Kaikki tekstien kirjoittamiset ja tulostukset tein Perhon kunnantalon tiloissa. Heinäkuussa, museon jo avauduttua, maalasin vielä museon ulko-oven oviraudat.

Museon viihtyisyyden lisäämiseksi puheenjohtajamme toimitti sinne mattoja, lampaantaljan esittelijän tuolin päälle sekä liinan aulan pöydän päälle. Hän toi museolle myös rekvisiittaa, kuten matonkuteita ja vanhan, sanomalehdille tarkoitetun seinätelineen.

Museo avasi ovensa yleisölle 1.7.2007. Vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta vierailijoita riitti hyvin; päivääkään ei mennyt, etteikö joku olisi käynyt. Museon viimeiseen aukiolopäivään, 29.7., mennessä nimiä vieraskirjaan oli kertynyt mainiot 173.

Museossa oli myynnissä kotiseutulukemistoja ja postikortteja, myöhemmin myös tervahaudan hiiliä ja tervaa. Myynnistä kertyi rahaa yhteensä 40 euroa. Lisäksi saimme vapaaehtoista kannatusmaksua 20,75 euron verran. Yhteensä kotiseutuyhdistyksen kassaan kertyi museon aukioloaikana siis 60,75 euroa.

Perhon kotiseutuyhdistys sai alkukesästä museoapurahaa 1500 euroa, jotka oli tarkoitus käyttää museorakennuksen maalaamiseen, valaistuksen uusimiseen, ulkoportaiden kaiteisiin sekä vesikourun hankkimiseen ja asentamiseen Ensimmäistä lukuunottamatta muita kohteita ei ehditty toteuttaa työsuhteeni aikana. Ainakin valaistuksen uusiminen kuitenkin toteutui elokuun alussa.

Työskentely Perhon kotiseutumuseossa oli mieluista ja tuttua, olihan tämä jo kolmas kesäni museon palveluksessa. Tulevaisuudessa toivoisin, että yhä useampi perholainen nuori kiinnostuisi kotiseudustaan ja sen menneisyydestä. Omaa historiaamme emme koskaan voi tuntea liikaa.

Esfir Linna
fil. yo.

 

Museoraportti vuodelta 2006

Aloitin työt Perhon kotiseutuyhdistyksessä 15.6.2006. Heti alkajaisiksi saimme lahjoituksena lähemmäs sata uutta esinettä kotiseutumuseoomme. Kävin hakemassa ne lahjoittajan luota, ja kunnan talonmiehen avustuksella siirsimme esineet Taipaleen koulun tiloihin väliaikaiseen säilytykseen. Tämän jälkeen aloitin uusien esineiden luetteloinnin kotiseutuyhdistyksen pääkirjaan.

Esineiden luetteloinnin jälkeen siirrätin uudet esineet kotiseutumuseoon, joka ei vielä tässä vaiheessa ollut avoinna yleisölle. Ainoastaan kaksi esinettä, tahko ja iso puusaavi, jäivät Taipaleen koululle, koska en uskonut niille löytyvän sopivaa paikkaa museosta. Asetin uudet esineet sopiviksi katsomiini paikkoihin ja laitoin niihin numerolaput. Tämän jälkeen päivitin kaikki museon eri osastojen esinelistat. Sellaiset esineet, joille en sillä hetkellä löytänyt sopivaa näyttelypaikkaa museosta, laitoin väliaikaisesti museon sisäportaiden alle pahvilaatikkoon. Näissäkin esineissä on numerolaput, joten ne on helppo tarkistaa pääkirjasta.

Kesäkuun lopussa saimme vielä lahjoituksena vanhoja valokuvia, jotka olivat valmiiksi kehyksissä. Lisäksi ennen museon avautumista ehdin myös käydä tutustumassa arkistoon, jonka sisältöön minua perehdyttivät yhdistyksemme puheenjohtaja Mirja Siironen sekä arkistoa hoitava Niina Honkalehto. Arkistossa päähuomioni kiinnittyi kotiseutuyhdistyksen siellä säilytettävään materiaaliin. Tämän pohjalta kirjoitin myöhemmin listan, jossa on luetteloituna kaikki kansiot ja muut materiaalit, joita yhdistys arkistossa säilyttää.

Museo avasi ovensa 1.7. Ennen tätä olin saattanut sen esittelykuntoon siivoamalla kaikki osastot sekä tarkistamalla esineiden sijainnit. Lisäksi puheenjohtajamme oli museomme viihtyisyyttä lisätäkseen tuonut paikalle maton, lammastaljan esittelijän tuolin päälle sekä päällisen aulan kirjoituspöydälle. Itse kävin hakemassa museon portaille kukat, ja lisäksi uudistin myöhemmin vielä museon ”tervetuloa, ilmainen sisäänpääsy” -kylttiä.

Aukiolopäiviin nähden museossa kävi varsin kiitettävästi vierailijoita, yhteensä 139 ihmistä. Kävijöitä riitti lähes joka päivälle; ainoastaan heinäkuun lopussa alkoi olla hiljaisempaa. Vierailijat olivat poikkeuksetta varsin kiinnostuneita vanhoista esineistä sekä niiden tarinoista ja käyttötarkoituksista, mikä esittelijälle oli todella palkitsevaa.

Museon viimeisinä aukiolopäivinä tein loppusiivouksen ja tarkistin vielä, että esineet ovat oikeilla paikoillaan. Museo sulki ovensa 30.7., eli tänä kesänä se oli auki ainoastaan heinäkuun ajan. Samalla päättyi myöskin pestini kotiseutuyhdistyksessä tämän kesän osalta.

Kotiseutulukemistot ja postikortit eivät menneet kaupaksi, mutta museon säästöpossuun kertyi kuitenkin yhteensä 17,95 euroa.

Työskentely Perhon kotiseutuyhdistyksessä oli tällaiselle historianopiskelijalle erittäin antoisa kokemus. Lisäksi museo oli minulle jo ennestään tuttu, koska olen ollut siellä esittelijänä aiemminkin, kesällä 2004. Tästä parin vuoden takaisesta työkokemuksesta oli paljon hyötyä, koska esineet olivat siten jo ennestään tuttuja, minkä vuoksi saatoinkin tällä kertaa keskittyä itse esittelyyn sekä museon järjestelemiseen.

3.8.2006
Esfir Linna
fil. yo.

Esfir Linnan lisäpohdiskeluja sähköpostitse 24.8.2006

"Nyt kun otit puheeksi nuo aukioloajat, niin tuli mieleeni muutakin. Itse asiassa näistä oli tarkoitus kirjoittaa jo museoraporttiin, mutta en sitten muistanut.

Nimittäin pohdiskelin tuossa kesän mittaan museomme tilaongelmaa. Rakennus alkaa olla auttamattomasti liian pieni; esimerkiksi jos ensi kesänä tulee paljon lahjoituksia, ei niille oikeastaan enää ole paikkaa, kun tämäkin vuosi teki jo tiukkaa. Asiaa helpottaisi luonnollisesti, jos kotiseutuyhdistys onnistuisi saamaan jostain jonkinlaista varastotilaa. Tosin tämähän on kustannuskysymys myöskin, joten ei välttämättä niin helposti toteutettavissa. Mutta jos tällainen varastotila jostain saataisiin, niin sitten voisi tehdä jonkinlaisia muutoksia museon esineiden näytteilepanoon. Museossa on nimittäin tällä hetkellä paljon samankaltaisia esineitä, samoin kuin osittain rikkinäisiä esineitä. Jos käytössämme olisi varastotila, voisimme siirtää näitä samanlaisia tai rikkinäisiä esineitä sinne säilytykseen ainakin toistaiseksi ja merkitä nämä siirrot pääkirjaan, jolloin pysyttäisiin ajan tasalla esineiden sijaintipaikoista. Tämän kautta museoon tulisi lisää tilaa uusille esineille. Koska kovin montaahan samanlaista esinettä ei välttämättä kannata yhtäaikaa pitää näytillä. Näyttelyn monipuolisuus olisikin siis avainsanamme.

Kun näin saataisiin lisää tilaa museoon, olisi myös esineiden järjestely sekä siistinä pito helpompaa, ja vieraidenkin olisi helpompi paneutua esineiden katseluun, kun ne eivät olisi niin tiheään ahdettuina.

Ai niin, niistä aukioloajoista vielä! Mielestäni tänä kesänä kävi varsin mukavasti ihmisiä ja esim. enemmän kuin viime vuonna, ottaen huomioon että museo oli silloin kauemman aikaa auki. Jo parin vuoden takaa muistan, että heinäkuu oli kävijämäärältään vilkkaampi kuin kesäkuu. Eli periaatteessa on ihan hyvä, että museo on auki vain heinäkuussa. Toisaalta se on kuitenkin aika lyhyt aika. Ja uskoisin, että kesäkuullekin löytyisi kävijöitä. Mutta jos museo olisi auki taas kesäkuussakin, niin ongelmaksi voisi joka tapauksessa muodostua kävijämäärän vähyys. Joten kuinka järkevää se sitten olisi...mene ja tiedä.

Itsellenihän oli nyt tosi hyvä tilanne se, että museo oli auki vain heinäkuussa, koska uusien esineiden luettelointi olisi ollut erittäin hidasta ja hankalaa, jos siinä samalla olisi pitänyt pitää vielä museotakin auki. Tavaroitahan tuli kuitenkin noin sata kappaletta. Sen sijaan nyt uusien esineiden järjestäminen, paikalleen laitto ym. onnistu varsin jouhevasti, kun museota ei tarvinnut virallisesti pitää auki. Eli ehkä kallistun kuitenkin siihen, että museo kannattaa ensi kesänäkin pitää auki vain heinäkuussa.

Kellonajat olivat mielestäni sopivat. Viikonlopuille passaa hyvin lyhyemmät aukioloajat, koska muistini mukaan pari vuotta sitten ei viikonloppuina enää aukioloaikojen viimeisinä tunteina käynyt juuri porukkaa. Silloinhan museo oli vielä vkonloppuisinkin auki klo 12-18."

 

Museoraportti vuodelta 2005

Museo avattiin tänä kesänä 15. kesäkuuta. Ensimmäiset päivät olivat melko hiljaisia ja kulutinkin ne museon ja sen ympäristön siistimiseen. Aloitin myös esineisiin tutustumisen ja tarkistin, että ne kaikki olivat paikoillaan.

Kesäkuussa ei vierailijoita juurikaan käynyt, mutta heinäkuun puolelle siirryttäessä kävijämäärä alkoi hiljalleen nousta. Enimmillään museossa vieraili 14 henkilöä päivässä. Omien laskujeni mukaan vierailijoita kävi kaiken kaikkiaan 118.

Lahjoituksina museolle tuotiin tänä kesänä kahdet hevosen valjaat. Toiset ovat jo pidemmän aikaa käytössä olleet työvaljaat, toiset taas uudehkot ravivaljaat. Vakituista paikkaa en valjaille keksinyt, joten jätin ne museon käytävään, toiset pahvilaatikkoon ja toiset sen päälle. Lisäsin ne kuitenkin jo kotiseutumuseon pääkirjaan.

Viimeiset päivät kuluivat jälleen siivoamiseen. Tarkistin myös, että tavarat olivat paikoillaan ja korjailin vielä vääriä numeroita esinelistoista. Museo suljettiin 24. heinäkuuta.

Tuloja museolle ei tänä kesänä juurikaan kertynyt. Perho-lukemistot eivät käyneet kaupaksi ja samoin oli korttien laita. Lahjoituksia pöytäpankkiin tuli 16,80 euron edestä. Siitä on kuitti pahvilaatikossa pääkirjan, lukemistojen ja museon avainten kanssa.

Museon esittelijän työ oli mielenkiintoista. Siinä oppi paljon entisajoista, niin itse lukemalla kuin iäkkäämpien vierailijoiden muistelmia kuunnellessakin. Oli työssä myös negatiivisetkin puolensa, kuten kylmyys ja ajoittainen tylsyys, mutta riittävällä vaatetuksella, lukemisella ja positiivisella asenteella pääsee pitkälle.

Elina Laajala

Etusivu
Toiminnasta
Nähtävyyksiä
Tapahtumia
Julkaisut
Kuvagalleria
Sähköposti
Linkkejä