Salamajärveä ja koko Perhoa koskettanut tapahtuma vuonna 1881

Perhon seurakunnan kirkonkirjoissa on kuolleiden luettelossa rivi, jossa mainitaan kuolleeksi metsänvahti Matti Pitkälahden tytär Eveliina. Kuolinpäivä on 29. toukokuuta 1881. Hautauspäiväksi on merkitty 10.7.1881 ja kuolinsyyksi yksinkertaisesti ”murhattu”. Rippikirjan sivulle kuolinsyyksi on kirjattu ”toisen käden kautta”.

Tapahtuma on ollut aikanaan valtaisa asia pienessä pitäjässä ja vielä pienemmässä , nykyisessä Salamajärven kylässä. Siitä on riittänyt puheen aihetta vuosikausiksi. Vuosikymmenten aikana keskustelu on laantunut. Ehkä se on myös haluttu lakaista pöydän alle, pois lasten ja ulkopuolisten korvilta. Asia kokonaisuudessaan on koettu varmasti häpeälliseksi, ainakin tapahtumiin osallisten sukujen taholta. Jopa niin, että muistokiven laittaminenkin surmapaikalle on aikanaan saanut osakseen vastustusta.

Nykyisin tämä tapahtumien sarja on satakolmekymmentä vuotta vanhaa paikallishistoriaa. Eikä näin loukkaa kenenkään kunniaa. Miksi tällaista asiaa kuitenkin pitää vielä tutkia ja kaivaa esille. Uteliaisuus on tietenkin yksi syy. Erityisesti Kukko-Jussin nimen liittyminen jollain lailla tapahtumiin pani allekirjoittaneen ”höristämään” korviaan. Onhan, ainakin kirjoittajan mielestä, Kukko-Jussista syntynyt mielikuva jotain aivan muuta kuin murhaajan profiilia. Ja aikanaan kävikin selväksi, että alkuperäisellä, kunnioitettavalla ”Kukko-Jussilla” ei ollut mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa.

On tietenkin ”jalompia” syitä kuin pelkkä uteliaisuus. Tutkimalla vanhaa tapahtumaa, erityisesti lukemalla siihen liittyviä käräjöintien pöytäkirjoja, saa hyvän kuvan tuon aikaisesta elämästä. Jopa jokapäiväisten askareiden suorittamisesta. Ja voi nähdä kuinka aiemmin, maaseudullakin, peittonpleisit ja muut sarjat ovat olleet lähes jokapäiväistä elämää. Kuvitellaanpa vaikka salamajärvisten kolmen päivän käräjämatkaa tiettömän taipaleen takaa Kaustiselle. Matkat mennen tullen hevosilla. Yöpymiset perillä taloissa vai elokuun heinäladoissa. Voi sitä elämää…

Perhon kotiseutuyhdistyksen julkaisussa ”Tokko Perhua tunnet” on julkaistu aiheesta runo nimellä ”Kukko-Jussin polska”. Outi Leväniemi on kirjoittanut sen julkaisuun Ensio Polvilammen muistelmien ja ylöskirjausten pohjalta. Eveliina on ollut Ensio Polvilammen isoäidin sisar. Runon tekijä ei ole tiedossa, mutta useiden perimätietoon pohjautuvien lähteiden mukaan se on saattanut syntyä kateellisten Tialan kylän poikien toimesta. Mistä mahdollisesti olisivat olleet kateellisia, jääköön ainakin tässä yhteydessä arvioimatta. Runo kuitenkin vastaa hyvin niitä tosipohjaisia tietoja, mitä tapahtuneesta on löytynyt.

Tämän kaltaisen tapahtuman käsittelyn kulku on jo 1800-luvulla ollut nykykäytäntöjen mukainen. Tapahtuu jotain, uhri löytyy, ilmoitetaan poliisille, tuolloin usein suoraan nimismiehelle. Nimismies suorittaa tai suorituttaa esitutkinnan kuten nykyisinkin. Piirilääkäri suorittaa uhrille ”lääketieteellisen tutkimuksen” eli ruumiinavauksen niin kuin nykykielessä sanotaan. Tavoitteena on tietenkin ollut kuolinsyyn selvillesaaminen, mutta myöhemmän tutkimuksen kannalta ainakin yhtä tärkeää ovat ne olosuhteet missä ja miten uhri on löydettäessä ollut. Nämä tiedot ovat tuon aikaisissa pöytäkirjoissa usein hyvin tarkasti kuvattuna. Esitutkinnan jälkeen syylliseksi epäilty on tietenkin otettu kiinni, vangittu säädetyssä järjestyksessä ja kuljetettu vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä, aivan kuten nykyisinkin.

Eveliina oli Salamajärven Pitkälahdessa sijaitsevan metsänvartijan torpan haltijan, Matti Polvilammin (Pitkälahden) tytär. Hän on ollut 15 vuoden 6 kuukauden ja 26 päivän vanha tai nuori kuollessaan. Kuolinpäiväksihän oli merkitty toukokuun 29. päivä 1881. Hänet on haudattu Perhon kirkkomaahan heinäkuun 10. päivä, siis lähes puolitoista kuukautta tapahtuneen jälkeen. Tämä viittaa selkeästi siihen, että hänelle on tehty ruumiinavaus. Pöytäkirjaa ei vain vielä ole löytynyt. Löytyessään asiakirja antaa selkeitä vastauksia moneen kysymykseen, joihin tässä vaiheessa ei vielä kannata sen enempää kajota.

Vaasan maakunta-arkistosta löytyy yllättävänkin paljon tietoja tästä ”Eveliinan surmasta”. Teosta on aikanaan ilmiannettu ja sen perusteella vangittu ”Johan Lampuoti eli Tiala”-niminen henkilö. Hänet on kuljetettu Vaasan vankilaan odottamaan käräjöintiä ja sitä varten myöhemmin passitettu käräjäpaikalle oikeudenkäyntiä varten. Hän on kuitenkin onnistunut karkaamaan ja runon mukaisesti erinäisten vaiheiden jälkeen pakenemaan Amerikkaan. Koska häntä ei karkaamisen vuoksi ole saatu oikeuden eteen, hänen syyllisyytensä tai syyttömyytensä on jäänyt todistamatta. Onko käräjäoikeus käsitellyt asiaa ja tuominnut hänet poissaolevana, jää ainakin tässä vaiheessa vielä selvitysten alle, koska asiaa käsittelevä pöytäkirja ei ole ainakaan vielä eteen tullut.

Tämä Johan Lampuoti on syntynyt kolmilapsisen perheen vanhimpana 2.12.1859 Perhossa. Isäksi kirkon kirjoissa on merkitty bondemåge (talollisen vävy) Jakob Andersson, syntynyt 15.5.1835 ”Öfvervetil”, äidiksi kirjattu Maria Johansdotter, syntynyt 6.3.1831 Perhossa. Sukunimiksi on kirjattu Haukilahti ja Kukkola, äidin nimen yhteyteen on kirjattu myös nimi ”Hytynen”. Koko perhe, isä ja äiti sekä Johanin lisäksi nuorempi poika Jakob ja tytär Eveliina (huomautus! ei sama Eveliina), on muuttanut Salamajärvelle ja siellä heistä on ryhdytty käyttämään sukunimeä Lampuoti ja jossain yhteydessä myös nimeä ”Lampuoti eli Tiala”. Tämähän oli yleinen käytäntö perheen muuttaessa paikasta toiseen.

Monen tapahtuman keskipisteenä oli nykyisin hyvään kuntoon remontoitu Lampuodin talo ja sen lähiympäristö. Isännyyttä talossa noina vuosikymmeninä piti Aaprami Erkinpoika Lampuoti vaimonsa Maija-Liisa Antintyttären ja seitsemän lapsensa kanssa. Ilmiannetun Johan Lampuodin perheen suhde itse Lampuodin taloon jää ainakin tässä vaiheessa hieman epäselväksi. Olivatko ”torppareina” vai selkeästi palkollisina, vain työtään vastaan asuvina sukulaisina? Edes sukulaisuus ei ole varmaa. Asuivat kuitenkin enempi tai vähempi yhteydessä Lampuodin emätaloon.

Ensimmäinen tapahtumiin liittyvä käräjöinti pöytäkirjoina tulee esiin maakunta-arkiston kätköistä Johanin äidin ja Lampuodin isännän välisestä riitajutusta. Asialla on merkitystä, koska jo aiemmin on esille tullut maininta, että Johan Lampuoti oli ilmiannon, ei niinkään ehkä tutkimusten pohjalta, vangittu teosta epäiltynä. Ja antaisi aiheen epäillä, että ilmiantajana olisi ollut juuri tämä Lampuodin ”vanha isäntä”.

Kaustisen käräjillä on syyskuun 23. päivä 1881 otettu esille asia, jossa ”talonemäntä Maria Johanintytär Lampuoti eli Tiala (! huom käytetty titteliä talonemäntä ja sukunimenä myös Tiala, selvitä joskus, missä asuneet), Salamajärven kylästä Perhon pitäjässä, on tälle käräjäoikeudelle antanut seuraavan alleilmoitetun haasteen koskien talollinen Abraham Erikinpoika Lampuoti eli Tiala, samasta kylästä, ja kun asia on nyt otettu käsiteltäväksi, asianomaisten riitakumppanien ollessa henkilökohtaisesti saapuvilla…”

Kantaja (klaganden) julkitoi että vastaaja jotain yli kaksitoista vuotta sitten oli ilman syytä (anledning) veitsellä aiheuttanut hänelle kaksi haavaa oikeaan käteen, mistä hän pitkän aikaa oli ollut sairaana ja jonka seurauksena hänellä oikeassa kädessä vielä yhä on vaivaa…että osalliset pian tämän jälkeen sopivat tämän väärinpitelyn sellaisin ehdoin että vastaaja oli luvannut vastedes käyttäytyä ilman väkivaltaa kantajaa kohtaan tai kantaa kaunaa hänelle, missä tapauksessa kantaja taas saisi ottaa asian esille, mutta että vastaaja tämän huomioon ottamatta on osoittanut vihamielistä mieltä kantajaa kohtaan ja 19. päivä viimeksi kuluvaa elokuuta viikatteella uhannut lyödä häntä, vaati kantaja, tukeutuen edellä mainittuun sopimukseen, vastaajaa lailliseen edesvastuuseen ensiksi mainitusta pahoinpitelystä, missä tarkoituksessa hän toi esiin merkillä ”Lampuoti” merkityn todistuksensa.

Haastettu omassa puheenvuorossaan kielsi kaiken tietenkin.. ”vastaaja väitti valheeksi että hän olisi ollut vihamielisessa suhteessa kantajaan tai uhannut väkivallalla häntä sekä ilmoitti, että kantaja vain vihasta oli nostanut syytteen häntä kohtaan, koska vastaaja oli ollut todistajana murhantutkinnassa kantajan poikaa Johania vastaan ja anoi tästä syystä kanteesta luopumista sekä että haastaja tulisi asettaa vastuuseen oikeuden käynnin kuluista”..

”Kantaja veti esiin, että asiassa todistavat talolliset Elias ja Matts Johaninpojat Hietabacka, talollisen tytär Hilma Matintytär Hietabacka, talollisen vaimo Kaisa Antintytär Tiala, talollinen Matti Matinpoika Rantala, talollisen vaimo Liisa Antintytär Rantala ja talollinenJoonas Juhonpoika Hautaaho, jotka kaikki huudettaessa olivat läsnä, mutta kuitenkin Hilma Hietabacka havaittiin olevan vain yhdentoista vuoden vanha, sai hän astua ulos, sitä vastoin muut yllä mainitut henkilöt, totuudessa pysymisestä muistutettuina kukin vuorollaan saivat asiassa todistaa.”

Elias Juhonpoika Hietabacka ei kyennyt antamaan mitään valaistusta asiassa ja esitti vaatimuksen korvauksesta hänen käräjämatkastaan jonkinlaisena sekä meno- että paluumatkasta.

Matti Juhonpoika Hietabacka oli jokin aika sitten kuullut vastaajan kertovan, että hän oli ollut tilaisuudessa tuomaan (borta drifvet) haastajan pois Salamajärven rannasta. Todistaja esitti myös vaatimuksen korvauksesta käräjämatkastaan matkan osalta kahdeksasta peninkulmasta meno ja paluumatkalta sekä kuuden päivän ylöspidosta.

Kaisa Antintytär Tiala ei tiennyt enempää kuin että riitapuolet, parterne, jokin aika sitten olivat olleet riidoissa (kifvats). Todistaja myös vaati hyvitystä mukanaolostaan käräjillä.

Matti Matinpoika Rantala oli ainoastaan jokin aika sitten kuullut kantajan kovaäänisesti riitelevän jonkun toisen ihmisen kanssa. Esittää oman vaatimuksensa käräjämatkan hyvitykseksi erillisen laskun mukaisesti. Lasku on merkitty pöytäkirjan liitteeksi merkinnällä ”dyrt”, kallista. (Kirjoittajan huomautus! tuohon aikaan oikeuden kirjurit merkitsivät liitteet osuvilla mutta joskus hyvinkin hauskoilla liitemerkinnöillä, ei siis numeroilla kuten nykyisin.)

Liisa Antintytär Rantala ei tuntenut mitään valaisuksi asiassa.

Joonas Juhonpoika Hauta-aho oli tiennyt vastaajan kantavan vanhaa vihaa kantajaa/valittajaa (klagande) kohtaan . Todistaja piti myös vaatimusta korvauksesta käräjämatkaltaan.

Todistusten jälkeen asianosaiset, ”joilla ei ollut mitään lisättävää, saivat nyt astua ulos kunnes oikeudessa julistetaan päätös”.

Päätöksessään oikeus tuomitsee kantajan, Maria Lampuodin, joka ”vastaan selvää syytä ja parempaa tietoa vihasta on vetänyt vastaajan oikeuden eteen… maksamaan sakkoa kymmenen taalaria yhdeksäntoista markan kahdenkymmenen pennin mukaisesti, mitkä hyvitetään Kaustisen seurakunnan köyhien hyväksi… tai maksuvarojen puuttuessa pidettäväksi kahdeksan päivää vankeudessa…”

Tämän lisäksi Maria Lampuoti tuomitaan maksamaan todistajien palkkioina Elias Hietapakalle kahdeksan markkaa, Matti Hietapakalle kymmenen markkaa, Kaisa Tialalle kahdeksan markkaa, Matti ja Liisa Rantalalle kaksikymmentäyhdeksän markkaa seitsemänkymmentäviisi penniä yhteensä sekä Joonas Hauta-aholle kaksi markkaa. Päätös julistettiin valitusoikeuksien kera.

Näin meni ensimmäinen käräjäjuttu. Johanin äiti sai sakkoja aiheettomasta käräjöinnistään. Ja me pääsimme tutustumaan hieman tuon ajan salamajärvisiin ihmisiin, jos ei muuta niin nimien perusteella. Samalla saimme tutustua sen aikaiseen käräjöinnin kielenkäyttöön. Lainatut kohdat olivat mahdollisimman tarkkoja sananmukaisia käännöksiä sen aikaisesta käräjäkielestä, ruotsista, vaikka miten ollaan Salamajärveltä. Ja supisuomalaisia. Ja kun käräjät käsitteli tuota asiaa ensi kerran 23. päivä syyskuuta ja oli sen kerran siirtänyt seuraavalle viikolle 27. päivään, saivat salamajärviset käydä Kaustisella kahtena perättäisenä viikkona.Vai olivatko viikonlopun yli siellä, kun laskutukset olivat liitteiden mukaan kuudelta päivältä ja yhdestä edestakaisesta matkasta todistajaa kohti.

Mutta, mutta, nimismies on ollut tehokas. Samoilla matkustamisilla useampi asia! Kun Johan Lampuoti oli karannut vanginvartijaltaan aiemmin, ja kun Johanin äiti oli ruokkinut poikaansa Valvatin korpeen ynnä muualle Salamajärven ympäristöön, olivat nämä saaneet saman tien haasteet käräjille. Äiti karanneen poikansa hyysäyksestä, ja vankiföörari vangin vapaaksi päästämisestä. Ja näiden käräjöintien pöytäkirjoista löytyykin sitten lisää faktoja.

Katsotaan ensin tämä karanneen hyysäys,eli suojelua, varjelua vai miten pitäisi kääntää, käräjäpykälä 58, sivu n:o 108, sivumerkintä ”besvär” kertoo kuitenkin.

”Jatkoksi käsittelylle otettiin nyt meneillään olevien käräjien pykälässä 56 mainittu, sinne merkitty tapahtuma päämääränä saada ..koskien talollisen emäntä Maria Johanintytär Lampuoti eli Tiala, Salamajärven kylästä Perhon pitäjässä, kruununnimismies Oskari Tainion, viran puolesta, koskien osallisuutta karkulaisen hyysäyksessä…ja jatkuu…että hän joka on äiti murhasta ilmiannetulle ja vangitulle mutta yöllä vasten 13.päivää viimeksi kulunutta elokuuta karanneelle talollisen pojalle Johan Jacobsson Lampuodille eli Tialalle , tämän pakomatkan aikana hankkinut hänelle ruokaa sekä täten tehnyt itsensä syylliseksi tämän hyysäämiseen osallistumiseen… ja vaatii syyttäjä hänen asettamistaan edesvastuuseen..”

Näin on päästy käsiksi ainakin kahteen uuteen päivämäärään. Eveliinan kuolinpäiväksi on merkitty aiemmin 29.5., Johan Lampuoti on karannut saattajaltaan 13.8. vastaisena yönä ja käräjiä käydään hyysääjää ja vankifööraria vastaan syyskuun 23 – 27. päivinä. Johan Lampuoti on piileskellyt Salamajärven metsissä jo yli kuukauden. Odottamassa rahoja, että pääsisi Amerikkaan. Mutta niihin asioihin palataan vasta myöhemmin.

”Syyttäjä huutaa nyt julki, että asiassa todistavat kruununtorpparin vaimo Susanna Andersdotter Ronkainen, talollinen Abraham Eriksson Lampuoti, kruununtorppari Abraham Abrahamsson Ronkainen, torpparin vaimo Maria Mattsdotter Heikkilä ja talollinen Matts Matsson Rantala, jotka kaikki huudettaessa tulivat paikalle.”

Hyysäyksestä syytetty Johanin äiti yrittää nyt jäävätä Lampuodin isäntää todistamasta, mutta oikeus hyväksyy hänetkin todistajaksi. Suoritetuissa kuulemisissa käy ilmi muun muassa, että Johan Lampuoti oli elokuun 26.päivänä auringonlaskun aikoihin tullut Ronkaisen torpalle. Päivitellyt nälkäänsä ja pyytänyt jotain syötävää. Kertonut samalla, että on koko yön odottanut, että veljensä Jacob tai äitinsä olisi tuonut hänelle jotain syömistä. Saa Susannalta vähän ruokaa ja pyytää viemään sanaa kotiinsa. Kertoo samalla, että on saanut aiemmin kotoaan ”bröd, fisk och potater”. Siinäpä ne tärkeimmät syyskuun loppupuolen eväät missä tahansa tuohon aikaan! Edelleen muun muassa Lampuodin isäntä todistaa nähneensä syytetyn ”huonoryhtisenä” kulkevan lähellä Ronkaisen torppaa samaan aikaan kun he miesporukalla ovat olleet jahtaamassa taposta epäiltyä Johan Lampuotia. Piti selvänä, että emännällä oli ollut eväitä takkinsa sisässä ja siksi moinen ”huonoryhtisyys”. Matti Matinpoika Rantala, joka oli myös ollut jahdissa mukana, oli saanut saman vaikutelman Lampuodin äidin ryhdistä. Johanin jatkosuunnitelmien kannalta mielenkiintoinen oli Susanna Ronkaisen lopuksi lisäämä todistus. Tämän mukaan Johan tulisi matkustamaan Ruotsiin niin pian kuin hänen vanhempansa myymällä eläimiä tai viljaa tai muulla tavalla onnistuvat hankkimaan hänelle kaksi tai kolmesataa markkaa. Tämän hän oli uskonut onnistuvan, ja niinhän mitä ilmeisimmin sitten tapahtuikin.

Käräjäoikeus ei anna vielä kuitenkaan päätöstä asiassa vaan siirtää käsittelyn seuraaville lakisääteisille talvikäräjille.

Seuraavan kerran asiaa käsiteltäessä syyttäjä esittää uuden todistajan lisää. Hän on haastanut Lampuodin talon tyttären, Mariana Abrahamintyttären antamaan omaa todistustaan. Tähän liittyy omalla tavallaan mukava yksityiskohta. Mariana on nuoruutensa vuoksi rippikoulunkäymätön. Näin hän ei olisi todistuskelpoinen. Hän on kuitenkin käynyt Kaustisen papin luona ja saanut siellä todistuksen, jolla pääsee sitten ”erivapaudella” todistamaan. Paperi on peräti käräjäpöytäkirjoihin liitettynä. Ja näin Mariana kertoo tapahtumista Ronkaisen torpalla siinä kuin toisetkin. On nähnyt samat makuun jäljet talon viljapellossa kuin edellisetkin todistajat, vaikka niistä ei edellisillä käräjillä oltu puhuttukaan. Samoin tulee tarkemmin vielä esille tuo ”miesjahti”. Sitten jysähtää! Mariana on ollut yhtä matkaa palaamassa Lestiltä ”med förrymd Johan Lampuotis nuvarande fästmö Bondesdotter Anna-Lisa Kinniä”, kun he yhtäkkiä metsässä lähellä Walvatin torppaa olivat tavanneet Johan Lampuodin. Tämä ”oli pitkään keskustellut Anna-Lisa Kinniän kanssa sillä aikaa kun todistaja oli käynyt mainitussa torpassa”. Todistaja kertoi edelleen, että olivat toisenkin kerran tavanneet Johanin Valvatin torpan läheisyydessä, tosin hän oli pysytellyt kauempana.

Tämä todistus tapaamisesta Anna-Liisa Kinniän kanssa tuo viitteitä tapon motiivista ja lisää epäilyjä Johan Lampuotia kohtaan. Perimätiedon mukaan Eveliina olisi ollut raskaana Johan Lampuodille. Tässä vaiheessa on paikallaan lisätä joitakin faktoja Johan Lampuodista. Hänhän oli syntynyt 2.12.1859, ollen Eveliinan kuoleman aikaan 21 vuoden 5 kuukauden ja 2 päivän ikäinen. Perhon kirkonkirjojen mukaan hän on saanut todistuksen avioliittoon Anna-Liisa Kinniän kanssa 12.6.1881, siis Eveliinan kuoleman ja vangitsemisensa välisenä aikana. Vetelin vastaavien kirjojen mukaan Johan oli aiemmin kuulutettu avioliittoon siellä 27.3.1880, mutta kuulutus on peruttu. Todettakoon vielä, että Johan Lampuodilla on kirkonkirjoissa merkintä ”kelpaamaton”. Tällä on tarkoitettu (Venäjän)sotaväkeen kelpaamatonta. Tässä yhteydessä sillä on merkitystä siinä, että hän ei ole ollut ainakaan sotaväen suorittamatta olon takia etsintäkuulutettuna. Mikä seikka taasen olisi saattanut vaikeuttaa maasta poistumista myöhemmin. Voidaan tietysti ajatella ja arvailla paljonkin, mutta kun niin paljon on jäänyt todistamatta.

Tällä kertaa käräjäoikeus antaa päätöksensä asiassa, vaikka äiti viimeiseen saakka kiistää syyllisyytensä karanneen hyysäämiseen. Päätöslauselma on pitkä ja tuomio on sakkoja. ”Fyrttio daler med sjuttiosex mark åttatio penni …emellan kronan, häradet och åklagaren… niin kuin jako tuohon aikaan on tapahtunut. Maksuvarojen puuttuessa pidettäköön ”tolf/12/dygn i fängelse vid vatten och bröd”. Vuoden 1882 sakkoluetteloon maksut on merkitty muotoon: kruununosuus 25,60, oikeuden osuus 25,60 ja syyttäjän osuus samoin 25,60. Kaikki yhteensä 76,80 ja näin meillä on selvillä taalarin ja markan välinen vaihtokurssi. Nimismies olisi ehkä näin jälkikäteen arvioiden voinut syyttää asiasta toisiakin henkilöitä. Tai sitten ei äitiäkään. Entäpä Eveliinan vanhemmat ja sisarukset. Heistä ja heidän surustaan kukaan ei ole pukahtanut mitään. Kyllä tänä päivänä huudettaisiin vahingonkorvauksia sun muita!

Ja sitten tuo vankiföörarin juttu.

Samalla kertaa, kun käräoikeus käsitteli äidin ja Lampuodin isännän vanhentunutta riitajuttua ja tuota hyysäystä, nimismies oli nostanut jutun myös vanginvartijaa vastaan. Jutun esillehuudossa todetaan, että nimismies on virkansa puolesta vaatimassa ”Bonden Jonas Michelsson Pallari från Öfvervetil by i Vetil socken” , joka on käräjäkunnan vanginkuljettaja, lailliseen edesvastuuseen murhasta vangitun Johan Jacobsson Lampuotin…karkealla huolimattomuudella tapahtuneesta karkuun päästämisestä. Vaatii samalla vanginvartijaa korvaamaan karanneen mukanaan viemät kruunun omistamat jalkaraudat sekä vanginvaatteet.

Julkiluvusta käy ilmi, että vankia on oltu tuomassa käräjiä varten Perhon Sahipakalle, ja sieltä edelleen kotiseudulleen, missä ilmeisimmin juuri Lampuodin talossa, käräjiä piti käytämän elokuun 18. päivä. Vanki oli kuitenkin yöllä 12/13. elokuuta onnistunut karkaamaan. Vanginvartija puolustautuu kertomalla olleensa koko päivän heinätöissä pellollaan Vetelissä ja olleensa kovasti väsynyt työpäivän jälkeen. Mennyt oikaisemaan itsensä vuoteelleen ja herännyt vasta yhden aikaan yöllä, jolloin on todettu vangin olevan poissa. Vangin varusteet ovat myös poissa, ja kukaan ei tiedä niistä sen enempää. Tutkinnassa on käynyt aiemmin ilmi, että vanki on ollut määräysten vastaisesti kytkettynä. Raudat ovat olleet vain jaloissa, ei myös käsissä. Vankihuoneen ovikin on ollut auki. Nimismies on mahdollisesti aavistanut tai tiennyt jotain enemmän, koska pyytää jutun siirtämistä lisäselvitysten hankkimiseksi. Juttu siirretäänkin.

Uudelleen asiaa käsitellään samana päivänä, 27. syyskuuta, kuin salamajärvisten muitakin tähän vyyhteen liittyviä juttuja. Nimismies on tuonut kaksikin uutta todistusta vankifööraria vastaan. Hän on löytänyt todistuksen, että vuonna 1874 kyseiseltä föörarilta on vanki karannut Saarijärvellä vähän samanlaisissa olosuhteissa. Lisäksi Kokkolan raastuvanoikeus oli tuominnut hänet 22.3.1880 ensikertaisesta juopumuksesta (för första resan fylleri) ja huutelusta yleisellä kadulla. Näin on Vetelin kirkkoherra K A Snellman lukenut papereistaan ja sen myös 19.9.1881 päiväämällään kirjeellä käräjille todistanut.

Pitkässä tuomiolauselmassa käräjäoikeus toteaa vanginvartijan syylliseksi esitettyihin tekoihin ja tuomitsee hänet kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Ja vielä joutuu hän maksamaan kruunulle kuuluvat, Johan Lampuodin mennessään viemät rautaiset vangin kahleet kahdellatoista markalla, vangin puvun kahdella markalla ja parin vangin käsineitä markalla, kaikki yhteensä viisitoista markkaa.

Varusteita ei tiettävästi ole koskaan löydetty. Ja Johan Lampuotikin on edelleen karkuteillä! Edes perimätieto ei kuitenkaan ole kertonut mistään sopupelistä. Maksetusta keikasta puhumattakaan.

Mitä vielä puuttuu? Itse Eveliinasta ei ole paljon kirjoitettu tässä tarinassa, otsikosta huolimatta. Hän koki julman kohtalon vain vähän yli viidentoista ikäisenä muutamaa viikkoa ennen Juhannusta. Oli käynyt rippikoulua kevään kuluessa, ja hänen oli määrä osallistua konfirmaatiotilaisuuteen Perhon kirkossa toisten nuorten kanssa Juhannuksena. Perimätiedon mukaan hän oli lähtenyt veneellä Pitkälahdesta Salamajärven kapeikon kautta Erijärvelle, jatkaakseen sieltä jalkaisin Polvilammelle. Lainaamaan tai lainaamasta rippipukua itselleen tulevaa konfirmaatiotilaisuutta varten. Siellä Erijärven pohjukassa murhamies odotti häntä ja teki julman temppunsa. Oli hän sitten Johan Lampuoti tai joku muu. Edes ruumiinavauspöytäkirjan löytyminen ei asiaa muuksi tee. Toki se kertoisi yksityiskohtia löytymisestä, kuolinsyystä ja niin edelleen. Näistäkin kun on mitä erikoisempia versioita liikkunut.

Johan Lampuoti nähtiin virallisesti viimeisen kerran Valvatin polun varressa. Odottelemassa matkarahoja Ruotsiin. Ja sinne hän mitä todennäköisimmin myös meni. Kalajoelta on noihin aikoihin kuljettu aina Tukholmaa myöten tavaran kuljetuksessa. Pesti johonkin alukseen väärillä tiedoilla on ollut helppo juttu. Lainapassilla meni moni muukin Amerikkaan, sillä siellä hänet on myöhemmin nähty ja tunnistettu. Jotkut perholaiset maahanmenijät ovat tavanneet John Smith-nimisen miehen ja tunnistaneet hänet Johan Lampuodiksi. Takaisin Suomeen hän ei tiettävästi koskaan ole palannut.

Eveliinan surmapaikalle on myöhemmin pystytetty kivi. Se on muistomerkki siinä kuin joku toinenkin. Soisi mielellään, että siitä pidettäisiin huolta. Metsähallinto on myymässä aivan tapahtumapaikan vierestä vapaa-ajan tontteja ja viimeistään ennen rakennustöiden alkua olisi hyvä tehdä asialle jotain.

Keijo Honkonen, 18.12.2014

Kukko-Jussi

Totta vai tarinaa kahdesta Kukko-Jussista

Perhossa on aikojen saatossa puhuttu tarinoita Kukko-Jussista. Milloin mitäkin. Kukaan ei enää kuitenkaan tunnu tietävän, kuka tämä Kukko-Jussi on ollut. Vai onko heitä ollut peräti kaksi, jos ei useampiakin.

Samuli Paulaharju kirjoittaa kirjassaan ”Suomenselän vieriltä” parissakin kohtaa Kukko-Jussista. Sivulla 197 hän kirjoittaa, että ” Kukko-Jussi oli perholaisten paittomestari. Pieni tuhva tulla nilkutteli ja hääri nahkojen kimpussa aamusta iltaan, nousten niin varhain, että ennätti jo talonväkeä herätellä”. Edelleen hän antaa Jussista myönteistä kuvaa jatkaen, että ”laulellen pikku vaari kihnutteli muikeita turkiksia vinnarilla ja hankaraudalla, laski leikkiä ympärillä häärivien lasten kanssa ja taas loilotteli…”

Tietäjiä ja pohakoita käsittelevässä luvussa Paulaharju maalaa Kukko-Jussista noituuden taitoja omaavaa vanhaa äijää kertoen, että ”vanha Kukko-Jussi, Kukkopuron metsätalon äijä oli niin äkäinen, että kun hän äyskäisi käärmeelle…”. Sanoopa Paulaharju tällä vanhalla äijällä olleen verenseisauttamisen taitojakin.

Tervanpoltosta kertoessaan (sivu 106) Paulaharju taasen tekee Kukko-Jussista senkin alan mestarin kirjoittaen, että ”Perhon Kukko-Jussi kylvetti lähdevedellä koko haudan, ja Halsuan Kauppis-Matti teki samoin…”. Kun arvaillaan, että kyseinen Kauppis-Matti on ollut Haukalta Halsualle muuttanut Matti Haukkapuro, päästään kiinni jollain tarkkuudella tämän Kukko-Jussin ikään.

Toinen Kukko-Jussi?

Perhon kotiseutuyhdistyksen toimittamassa lukemistossa ”Tokko Perhua tunnet” on runo, Kukko-Jussin polska. Siinä kerrotaan Salamajärvellä vuonna 1881 tapahtuneesta Pitkälahden metsänvartijan tyttären, Eveliinan, surmasta. Tekijäksi mainitaan Kukko-Jussi. Henkilökuva ja tapahtuma-aikakaan eivät kuitenkaan täsmää edellä kerrotun tietäjä-taitaja Kukko-Jussin kanssa.

Vaasan maakunta-arkistosta löytyy tietoja tästä ”Eveliinan surmasta”. Teosta on aikanaan ilmiannettu ja sen perusteella vangittu ”Johan Lampuoti eli Tiala”-niminen henkilö. Hänet on kuljetettu Vaasan vankilaan odottamaan käräjöintiä ja sitä varten myöhemmin passitettu käräjäpaikalle oikeudenkäyntiä varten. Hän on kuitenkin onnistunut karkaamaan ja runon mukaisesti erinäisten vaiheiden jälkeen pakenemaan Amerikkaan. Hänen syyllisyytensä tai syyttömyytensä on jäänyt todistamatta.

Tämä Johan Lampuoti on syntynyt kolmilapsisen perheen vanhimpana 2.12.1859 Perhossa. Isäksi Perhon kirkon kirjoissa on merkitty bondemåge (talollisen vävy) Jakob Andersson, syntynyt 15.5.1835 ”Öfvervetil”, äidiksi kirjattu Maria Johansdotter, syntynyt 6.3.1831 Perhossa. Sukunimiksi on kirjattu Haukilahti ja Kukkola, äidin nimen yhteyteen on kirjattu myös nimi ”Hytynen”. Koko perhe, isä ja äiti sekä Johanin lisäksi nuorempi poika Jakob ja tytär Eveliina (huomautus! ei sama Eveliina), on muuttanut Salamajärvelle ja siellä heistä on käytetty sukunimeä Lampuoti ja jossain yhteydessä myös nimeä ”Lampuoti eli Tiala”.

Jussitko sukulaisia?

Edelleen kirkonkirjojen tietojen mukaan, Perhoon on muuttanut ”Öfvervetil”stä vuonna 1827 mies nimeltä Johan Johansson Hytynen. Ja eipä tullut kovin kaukaa tämä öfvervetelin mies, sillä 3.11.1828 on vihitty bondeson (talollisen poika) Johan Johansson Yrttikoski ja piika Maria Johanintytär Hotakainen. Tytär Maria, Johan Lampuodin äiti, on merkitty Perhon kastettujen luetteloon vuonna 1831. Isästä on tällöin käytetty titteliä bonde (talollinen). Ja sukunimenä on merkitty ”Kuckola”. Ovat asuneet varsin todennäköisesti juuri Perhon Kukkopurolla ja nimi Kukkola on vakiintunut siitä. Ja Johan nuoremman isä, Jakob Andersson, olisi tullut vävyksi myös Ylivetelin puolelta tähän taloon. Olemme varsin lähellä päätelmää, että ”vanhempi Kukko-Jussi” on ollut juuri tämä Ylivetelistä muuttanut Juho Juhonpoika Hytynen. Nuorempi taasen on ollut Amerikkaan mennyt Johan Lampuoti, se on todistettavissa. Ja että vanhempi Jussi olisi näin ollen ollut äidinpuolen isoisä tälle nuoremmalle Jussille. Tähän on tyytyminen kunnes tarkempia todisteita ilmenee. Ja Eveliinan surma kaikkine oheistarinoineen on sitten uusien juttujen aiheita.

Keijo Honkonen