Perhon kirjasto-nuorisotalo Perholinnan historiaa ja toimintaa

puhe Mirja Siironen, juhlassa 11.11.2023

Olemme kokoontuneet juhlistamaan Perhon kirjasto-nuorisotalon 30-vuotismerkkipäivää.

19. syyskuuta vuonna 1993 oli rakennuksen vihkiäisjuhla. Juhla järjestettiin osana Perhon kunnan 125-vuotisjuhlaa koulukeskuksen Perhonsalissa; pääministeri Esko Aho oli juhlapuhujana. Tämän jälkeen kirjasto-nuorisotalossa oli yleisölle avoimet ovet kahvituksineen. Nämä juhlallisuudet varmaan moni vielä muistaa.

Käsittelen esityksessäni Perhon kirjaston rakennushistoriaa. Annan myös katsauksen Perhon kirjastotoiminnan syntyhistoriasta näihin päiviin saakka.

Kymmenen vuotta sitten vuonna 2013 olin tässä samassa tehtävässä kertomassa Perhon kirjaston silloisista vaiheista. Mietin, että tässä kymmenessä vuodessa Perhon kunta on rakennuttanut ja/tai saneerannut rakennuksia tosi paljon. On otettu käyttöön uudistuneet Mötttösen ja Kirkonkylän koulut, on rakennettu Mäntymetsän päiväkoti, remontoitu Lukiorakennus ja Kampuksen toimitilat, on valmistunut Riistateurastamo, vanhan Kansakoulun remontti on vaiheessaan, seurakunnan Virastotalokin valmistui ja parhaillaan tehdään perustuksia liikuntahalli/ruokala/keskuskeittiö-rakennukselle, Arsi Areenalle. Seiniin on siis satsattu ja toki muuhunkin toimintaan.

Puitteet ovat siis varsin hyvät. Perhon kunnassa onkin vastaisuudessa paremmin aikaa tarttua entistä tehokkaammin itse asukkaiden, perholaisten ja kuntaan muuttaneiden, osallisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseen. Siinä oma iso työkenttä onkin sivistys- ja hyvinvointipalveluilla, joihin kirjastolaitoskin kuuluu.

Tässä kertauksena luettelomaisesti tietoja kirjasto-nuorisotalon suunnittelijoista ja valmistajista:

Suunnittelija: Arkkitehtitoimisto Plantago Oy, arkkitehti Saara Juola
Rakennesuunnittelu: Martti Pihlajamaa Oy, Veteli
LVI-suunnittelu: LVI-Insinööritoimisto Takala Oy, Jyväskylä
Sähkösuunnittelu: Insinööritoimisto Jääskelä & Malinen Ky, Kokkola
Sisustussuunnittelu: Arkkitehti Saara Juola

Urakoitsijat:
Pääurakoitsija: Rakennusliike L.K. Pohjonen, Perho
Vastaava mestari: tekninen johtaja Tapio Alanko
LV-urakoitsija: LVI-Syrjälä Ky, Perho
IV-urakoitsija: Peltisepänliike Raimo Nykänen, Veteli
Sähköurakoitsija: TJ-Sähkö Ky ja Tyynelän Sähkö, Perho

Laajuustiedot:
Bruttopinta-ala 1488 m2
Hyötypinta-ala 1142 m2
Tilavuus 6860 m3

Kalusteet:
Hyllyt: Kirjastopalvelu Oy
Muut kalusteet: Martela Oy
Lainaustiski: Oksakosken Puunjalostus Ky, Kalervo Honkonen
Musiikinkuuntelulaitteet: Laitevälitys, Kokkola
Varaston liukuhyllyt: Lundia
ATK-laitteet: KT-tietokeskus

Nuorisotilojen kalustamisesta on kirjattu, että sisustuksen suunnittelevat perholaiset nuoret.

Näyttävä tekstiilitaideteos Kirjoittamaton tarina (pellavaa; kuvaa vettä ja metsää) on kirjastosalin seinällä. Suunnittelija on Marttojen käsityöneuvoja Vuokko Oja yhdessä Perhon Marttojen kanssa.

Aimo Vähäkainun puureliefikokonaisuus Alkukehitys on sijoitettu lehtilukusalin seinälle.

Marjatta Hietaniemen kokoama pitsiliinaverho pääsee oikeuksiinsa aulan isossa ikkunassa.

Kirjastorakennuksen nimi on Perholinna. Lainaustiskin yläpuolella on tämän tilan nimi Amiraalisali. Kirjastosalista aukeavat huoneet perhosnimin Sinisiipi ja Mäntymittari. Mäntymittaria kutsuttiin aikoinaan myös Tietotuvaksi 1990-luvulla, kun tietotekniikka teki tuloaan. Luokkatilassa pääsi ihmettelemään ja tutustumaan ensimmäisiin tietokoneisiin, Osbornejakohan olivat, ja järjestettiin ATK-kursseja. Mm. lokakuussa 1993 on ollut Excel-taulukkolaskennan kurssi Maaseutuoppilaitoksen järjestämänä. Alakerran tiloilla on myös perhosnimiä, kuten Kultasiipi, Yöperho, Apollosali.

Rakennuksen ja tilojen nimeämisestä oli järjestetty nimikilpailu, ja nämä perhosnimet mukavasti Perhon kunnan nimeen ja vaakunaankin liittyvinä voittivat. Ideoijina olivat Jorma ja Salme Sillanpään ja Heikki ja Anita Ovaskaisen opettajapariskunnat.

Tämän rakennuksen kauniit, valoisat ja harmoniset tilat ovat saaneet monelta taholta kiitosta, ja kirjaston rakentamista suunnittelevat ovat kauempaakin käyneet ottamassa mallia ja ideoita. Kirjasto on kaunis myös ulkoiselta puoleltaan: arkkitehdin näkemys moniulokkeisesta, ylöspäin kohoavasta muodosta pienellä mäenkumpareella luo ylvään, linnamaisen ja kutsuvan vaikutelman tässä Perhon taajamassa. Etelään kaartuvalta parvekkeelta on pidetty mm. uudenvuoden puheita.

Kirjastotilat soveltuvat tapahtumiin, pienimutoisiin konsertteihin, näyttelyhin, satutunteihin, koululaisvierailuihin, infotilaisuuksiin, kokouksiin ja koulun opetuskäyttöön. Koulujen niukat opetustilat ja väistötarpeet remonttien ja rakentamisten myötä ovat tuoneetkin oppilaat opettajineen tuon tuostakin väliaikaisesti kirjaston tiloihin ja myös nuorisotilan luokkiin. Tälläkin hetkellä alakerran nuoppari on kirkonkylän koulun ruokasalina ruoanjakelupisteineen.

Alakerran nuorisotila tuli vuonna 1993 tarpeeseen, sillä aiempi nuorisotila, Hyvärisen talo, purettiin tämän rakennuksen tieltä. Nuoriso ottikin kokoontumispaikan omakseen vähitellen ilomielin: isoon saliin mahtuvat pelit, sohvat ja muut virikkeet; saatiin seinätaidetta; hyvin varustettu keittiö on toiminut myös kerho- ja opetustilana kuten muutkin ympärillä olevat pienluokat.

Nuorisotoiminnasta vastaa kunnan nuorisotoimi yhdessä mm. 4H-yhdistyksen kanssa. Juuri nyt Perhon nuoriso on väistössä entisen päiväkodin tiloissa Antitiellä liikuntahalli/keskuskeittiö/ruokala-rakennusprojektin vuoksi.

Alakerrassa on myös kunnan ylläpitämä kotiseutuarkisto, jonne kuntalaiset voivat tuoda säilytettäväksi yhdistysten, seurojen, järjestöjen ja yksityishenkilöiden paperista arkistomateriaalia. Arkiston yhteydessä on myös väestönsuoja.

Katsaus kirjaston historiaan

Kokkolan pitäjän Perhon kappeliseurakuntaan perustettiin kirjasto vuonna 1862, siis 161 vuotta sitten. Historiatiedot mainitsevat kirjaston perustajiksi neljä henkilöä: Tuomas Taittonen Vähästäkyröstä oli tuolloin Perhossa joki- ja kuivatustöiden johtajana, hän oli pannut alulle jo kotipitäjässään kirjaston. Kirjastoinnostus hänen kauttaan saikin paikallisia seuraajia. Seurakunnan saarnaaja Emmanuel Snellman edusti papistosivistyneistöä, ja hän ymmärsi kirjojen merkityksen lukutaidonkin kehittäjänä. Pitkäaikainen lukkari Erkki Lakanen kuuluu perustajiin kuten myös monessa tehtävässä mukana ollut maanviljelijä Antti Sahipakka.

Kirjastotiloja ei ymmärrettävästi aluksi ollut. Antti Sahipakan taloon koottiin kuitenkin aluksi vajaan sadan niteen kirjasto. Myöhemmin kiertokoulunopettaja Jaakko Lehto siirsi kirjakokoelman taloonsa Koivukoskelle ja hoiti kirjastoa vuoteen 1902. Pietari ja Elias Koivukoski huolehtivat vuorostaan kodeissaan kirjoista, seuraavaksi kanttori Julius Jalkanen. Melkoista oli vaatimattomien kirjojen matkanteko. Alkuperäiskappaleita ja lainaajaluetteloita on säilynyt kirjaston arkistossa.

Vuosina 1917-1923 kirjastotoiminta näyttää lakanneen Perhossa kokonaan, kunnes vuoden 1921 oppivelvollisuuslain ja muiden säädösten myötä kirkkoherra A. F. Raunio tarttui asiaan. Pitäjään saatiin valtion raha-avustusta, vapaaehtoisvaroja sekä kirjastokurssi vuonna 1922. Laimi Sahipakka, myöhemmin Närä, tuli kurssin jälkeen kirjastonhoitajaksi. Kirjoja piti kerätä ja hankkia lisää, kunnostaa ja luokitella asianmukaisesti. Uskonnollisia ja historiallisia kirjoja oli kokoelmasta valtaosa. Lainaus oli maksutonta. Lainaajista pidettiin luettelokirjaa. Aukioloajat lienevät olleet satunnaisia. Kirjastolautakunnan puheenjohtajana toimi kirkkoherra Raunio.

Ja vihdoin kunnantalolta saatiin 32 neliön suuruinen tila kirjastoa varten: tuo valtatie
13 -puoleinen huone, nykyinen taidetila Artstudio. 1930-luvulla sivukylille perustettiin myös lainausasemia, myöhempiä sivukirjastoja, taloihin, kouluihin; ne lakkautettiin vuonna 1969.

Antti ja Jalmari Koivukoski olivat Laimi Närän jälkeen vuorollaan kirjastonhoitajina, samoin esimerkiksi opettaja Kerttu Särkilahti ja neiti Leena Koivukoski. Pisimmän kirjastonhoitajauran on tehnyt äskettäin edesmennyt Maija Taipale vuodesta 1963 kevääseen 2002. Hän on edistänyt osaltaan Perhon kirjastolaitoksen kehittymistä, ollut mukana kaikissa kirjaston rakennuskulttuurivaiheissa ja ollut ajamassa sisään muuttuvaa kirjastotekniikkaa automatisointeineen ja digitoitumisineen. Hän on ollut tuttu ja tarkka kirjastotäti meille useimmille läsnäoleville. Lämmöllä häntä muistamme.

1970-luvulla kirjaston aukiolotunneista ja määrärahoista kiisteltiin kunnanisien kanssa. Kirjastolautakunnan puheenjohtaja, opettaja ja myöhempi koulutoimenjohtaja Ahti Väkiparta pyrki olemaan päättäväisesti lukutaidon edistämisen ja kirjahankintamäärärahan korottamisen puolesta, vaikka hupaisaakin sanailua päättäjien kanssa kuultiin. Tässä muistiin merkitty katkelma valtuustosta ja määrärahoista:

Kun asiasta oli erilaisia mielipiteitä, jonkun valtuutetun ehdotuksesta päätettiin käydä tutustumassa valtuuston silloisen kokoushuoneen alapuolella olevassa kirjastossa asiaan.
Valtuutettu Lauri Riihimäki veti hyllystä kirjan Ahtin nenän eteen todeten:”Katso, eihän tämäkään ole lainassa.” Vetäen toisen kirjan:”Eikä tämäkään ole lainassa. Tämähän on täynnä lainaamattomia kirjoja ja sinä vielä vaadit lisärahaa.”

1970-luku oli kaikkinensa toimen aikaa Perhon kunnassa. Peruskoulu teki tuloaan ja opetussuunnitelmissa kirjastonkäyttö lukutaidon edistäjänä painottui. Vuonna 1975 saatiin keskikoulu/kivikoulu-rakennuksen laajennuksen yhteydessä alakertaan, urheilukentän puolelle, 126 neliömetrin kokoinen uusi kirjastotila. Kunnantalon ahtaasta kirjastosta poissiirtyminen tuli tarpeeseen paitsi koululaisille myös kuntalaisille. Toiminta monipuolistui, järjestettiin mm. kirjastokuljetuksia sivukyliltä. Lainausjärjestelmät uudistuivat, aineistohankintoja tehtiin lisää, lainausajat olivat kahdesta neljään viikkoa, aukiolotunnit lisääntyivät.

Koulunmäellä oli paljon oppilaita 1980-luvusta alkaen, myös toisen asteen koulut, lukio ja maaseutuoppilaitos, aloittivat voimallisesti noina vuosina. Tiloista oli puute. Niinpä kirjasto joutui väistymään koulun ruokalan tieltä Vehmassuontien varteen teollisuustiloihin vuonna 1989. Vireille laitettiin kuitenkin uuden oman kirjastorakennuksen suunnittelu.

Tämän nykyisen kirjasto-nuorisotalon rakentaminen aloitettiin syksyllä 1992, vuoden päästä oli sitten valmista. Mainittakoon, että alkusuunnitelmissa oli piirrokset vain kirjastorakennuksesta. Alla oleva mäensyrjä oli tarkoitus täyttää maa-aineksella. Onneksi päättäjät päättivät ottaa myös kirjaston alapuolisen tilan käyttöön: sinne sijoitettiin siis nuorisotilat ja kotiseutuarkisto/väestönsuojatilat, kunnan omalla rahoituksella.

Perhon kunnan koulutoimenjohtajana oli tuohon aikaan Seija Kinnunen ja kotiseutuarkistoasiaa edisti puolestaan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Alpo Kellokoski. Pekka Lindholm oli kunnanjohtaja, valtuuston puheenjohtajana Antti Hietaniemi ja kunnanhallituksen puheenjohtajana Hannu Aho. Raija Sahlgren oli vapaa-ajansihteerinä.

Nykyiset kirjaston pitkäaikaiset työntekijät ovat kirjastonhoitaja Päivi Peltoniemi ja kulttuurivastaava Lahja Varila. Itse hoidin kirjastonjohtajan tehtävää noin seitsemän vuotta oman opetus- ja rehtorintyön ohella. Nyt kirjaston hallinnollisista asioista vastaa sivistysjohtaja Anni Riihimäki. Kirjastoapulaisia ja harjoittelijoita on ollut monia vuosikymmenten varrella. Nuorisotoimintaa ja -tiloja organisoi nuoriso- ja vapaa-ajansihteeri Petri Harsunen.

Lopuksi

Perhon kirjasto on toiminut ja toimii yhä yhteistyössä naapurikuntien kirjastojen kanssa, aluksi ns. YTY- eli yhteistyökirjastona ja vuodesta 2017 Eepos-kirjastokimpan kanssa. Eepokseen kuuluu 22 kuntaa/kaupunkia ja sen toiminta-alue ulottuu Perhosta ja Vetelistä Etelä-Pohjanmaan kirjastoihin; keskus/aluekirjastona on Seinäjoen kaupunginkirjasto Apila.

Kirjaston määrärahat ovat pienet, valtakunnallisesti noin prosentin luokkaa. Sillä mahdollistetaan tasapuolinen ja maksuton kirjastotarjonta kaikenikäisille kaikkialla maassamme. Perhon kirjaston oman aineiston lukumäärä vuonna 2022 oli liki 40 000 nimekettä, lainaajamäärä vuodessa noin 700, lainoja/asukas 11,63 nimekettä, lainan hinta 5,21€ / asukas. Perhon Omatoimikirjasto on ollut käytössä pian vuoden päivät. Se mahdollistaa kuntalaiselle kirjastonkäytön aamuseitsemästä iltayhdeksään jokaisena päivänä. Henkilökuntaa toki tarvitaan, ja he ovat palvelemassa paikalla varsinaisina aukioloaikoina.

Kirjastotoiminnan tehtävä on edelleenkin luoda yleiset ja yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet yleiseen sivistykseen, tietoon ja virkistykseen. Digitaalisuus on helpottanut, mahdollistanut ja laajentanut kirjaston ulottuvuuksia. Kirjasto ei ole enää paikkaan ja aikaan sidottu. Esimerkiksi digitaalisen aineiston saavutettavuudessa on meneillään valtakunnallinen hanke; enää eivät aineistot olisi kirjastokimppoihin sidottuja vaan kaikille kirjastoille yhteinen, koko maan kattava kokoelma. Onko digitaalisuus uhka? Painettua kirjaa tai lehteä ei kuitenkaan monen mielestä korvaa mikään – se on fyysisessä luettavuudessaan miellyttävin näyttöpääte. Kirjasto käy vuoropuhelua kuntalaisten ja oppilaitosten kanssa järjestämällä monenlaista tapahtumaa ja toimintaa, tiedottamista ja tyytyväisyyskyselyitä.

Näiden Perholinnan seinien sisällä on levollista viivähtää, tutkia niitä lukemattomia kirjoja, lueskella rauhassa taustoitettuja uutislehtiä ja aikakauslehtiä. Alakerran tiloissa junnut etsivät itseään ja yhdistysväki kantaa perinnepapereitaan kotiseutuarkiston turvaan säilytettäväksi. Tällä rakennuksella on merkityksensä ja käyttöarvonsa. Olkaamme kiitollisia siitä.

Perhossa 11.11.2023
Mirja Siironen