Perhon keskustan maisemaan kuuluu Valter Thomén arkkitehtuurin näyte, Perhon kirkko vuodelta 1903. Tapuli kirkon vieressä on vuodelta 1799, taustalle jäävät vainajien Hiljaisuuden maja ja uudehko virastotalo pappilan vanhan aitta pihapiirissään. Muutaman vuoden takaisen maisemoinnin kokeneen hautausmaan povessa nukkuvat monet lähiomaisemme ja sankarivainajat. Perhonjoki, Jängänharju ja Sahin maisema piirtyvät ympärille.

Tälle paikalle, kirkkomaan viereen, perholaisten isäntien ja kruunun päätöksellä Kinnusen veljekset rakensivat viljamakasiinin, lainajyvästön, vastaamaan talonpoikien tarpeeseen, kun siemenviljasta oli pula ja kun Suomenselän halla oli vienyt sadon. Viljamakasiini, nykyinen museomme, valmistui veistohirrestä vuonna 1858 – ikää rakennuksella on siis 161 vuotta. Kahdeksan kertaa kahdeksanmetrisen rakennuksen kaksinkertaiset seinät, viljasiilot ja kaksikerroksisuus osoittavat rakentajien ammattitaitoa. Ulkopuolen lautavuoraus ja pärekatto kuuluvat kuvaan. Portaat ovat vanhat, porraskaiteet 2000-luvun työtä.

1960-luvulla toiminnassaan aktivoitunut Perhon kotiseutuyhdistys osti rakennuksen Perhon kylän manttaalikunnalta sadalla markalla 5.10.1960. Kauppakirjan allekirjoittivat talolliset Eino Poranen ja Ilmari Taipale sekä kotiseutuyhdistyksen puolesta puheenjohtaja Onni Peritalo ja sihteeri Tauno Linna. Vuonna 1963, heinäkuun 14. päivänä, viljamakasiini avattiin ensi kertaa museona yleisölle.

Sitä ennen monet kotiseutuaktiivit olivat keränneet Perhosta monimuotoista talonpoikaisesineistöä museotiloihin; kokoelma on siis varsin kattava. Museossa on hieman yli 700 esinettä luetteloituna tietokantaan. Myös viljamakasiini alkuperäisasussaan luo oikeanlaista vanhan ajan talonpoikaistunnelmaa. Museon sijainti aivan keskellä kirkonkylää on valttikortti, joka houkuttelee ohikulkijoita pysähtymään ja tutustumaan vanhoihin esineisiin.

Kotiseutuyhdistyksen ja kunnan aktiivinen panos on ollut ja on museon olemassaolon ja toiminnan kannalta elintärkeää. Oman kulttuuriperinnön vaaliminen esinelahjoitusten, talkootöiden ja muun toiminnan kautta on tarjonnut kuntalaisille mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen ja kiinnostumiseen oman pitäjän historiasta ja kulttuurista. Perhon museo on myös vuosien ajan tarjonnut paikallisille nuorille mahdollisuuden työllistyä kesäkuukausiksi. Museo onkin avoinna vain kesäisin heinäkuussa, muulloin sopimuksen mukaan.

Meidän museo -hanke

Meidän museo -hanke 2016-2018 on K.H. Renlundin museon – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon koordinoima ja jo päättynyt hanke, jonka tavoitteena on kehittää alueellista paikallismuseotoimintaa sekä lisätä kuntalaisten osallisuutta kulttuuriperinnön vaalimiseen. Maakunnassa toteutetaan yhteenkuuluvuutta, toimijuutta ja osaamista tukevia tapahtumia, jotka vahvistavat alueellista identiteettiä ja paikallismuseoiden profiilia kuntalaisten keskuudessa. Hankkeen aikana Perhossakin pyritään lisäämään yhteistyötä ja tarjoamaan tapahtumia eri-ikäisten kuntalaisten kanssa.

• 

• 

• 

• 

Kotiseutuliitto on haastanut sadat Suomen paikallismuseot mukaan kertomaan itsenäisen Suomen tarinaa yhden esineen kautta – yhdessä! Tähän haasteeseen myös Meidän museo -hanke on tarttunut. Perhon kotiseutuyhdistyksen johtokunta onkin valinnut kotiseutumuseoamme edustamaan tarinan ja esineet Jylhänjärven lento-onnettomuudesta vuodelta 1930. Lue tarina täältä.

Tai tästä:

Kurki-lentokoneen kelluke ja potkurin lapa muistoina onnettomuudesta

Juhannuksen alla 22.6.1930 Perhon Möttösessä Jylhänjärvellä oli määrä pitää lentonäytös ja samalla suorittaa yleisölennätyksiä. Paikalle saapui Vaasan Ilmapuolustusyhdistyksen Kurki-niminen, kaksitasoinen, kellukkeilla varustettu lentokone. Lentäjänä oli Kauhavan ilmailukoulun opettaja, luutnantti Toivo Piponius.

Lentopäivän järjestäjä oli Perhon suojeluskunta. Ennen yleisölennätyksiä Piponius viihdytti suurta yleisöjoukkoa taitolentosuorituksellaan. Kone nousi viidensadan metrin korkeuteen järven yläpuolelle, laskeutui alemmaksi kaarrellen, kunnes moottori yskäisi. Kone pysähtyi yleisön yläpuolella noin kymmenen metrin korkeudessa, ohjaaja oikaisi koneen liitoa kohti järveä.

Kurki putosi rantatöyräälle: molemmat kellukkeet, oikea alataso ja potkuri rikkoutuivat. Koneen alle menehtyi kaksi naista, vammoja sai yhdeksän henkilöä, lentäjä Piponius selvisi vammoitta.

Koneen alassyöksyn aiheutti ilmeisesti tukkeutunut bensiiniputki.

Kurki-kone purettiin tapahtumapaikalla, kuljetettiin Kauhavalle ja edelleen Helsinkiin korjattavaksi. Koneella lennettiin vuoteen 1950 asti, kunnes konevanhus päätyi Luonetjärven juhannusjuhlien kokkoon vuonna 1954. Kurki-koneen kelluketta ja potkurin lavan osaa säilytetään Perhon kotiseutumuseossa. Vakava onnettomuustarina on säilynyt ihmisten mielessä. Perhon ylipään maamiesseura on pystyttänyt tapahtumapaikalle muistomerkin 11.9.2002, opaste paikalle v. 2019.