Perhon kotiseutumuseo 60 vuotta

Perhon kotiseutumuseo on otettu museokäyttöön 14. heinäkuuta vuonna 1963. Tätä merkkipäivää juhlistimme leppoisassa kesäillassa museonmäellä 14.7.2023. Paikalla oli muutama kymmenen osallistujaa, oli kahvitarjoilua ja mainiot työnäytökset: Tapio Korpi oli kertomass, miten saunavasta kootaan koivunoksista. Mirka Peltokankaan rukki surrasi lankaa omien lampaitten villahahtuvista. Ja Seija Varila esitteli mutinkeittämisen vaiheet, ja muttia päästiin myös maistamaan voisilmän ja sokerin kera. Museon sisälle pääsi tietysti myös. Kiitos kaikille mukana olleille!

Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana kävin juhlassa läpi kotiseutumuseon vaiheita tähän tapaan:

Tämä hirsirakennus on peräisin vuodelta 1858. Tiedossa on, että Kinnusen veljekset ovat sen hirret veistäneet ja rakennus on pystytetty tähän alkuperäispaikalle keskelle kylää. Käyttötarkoitus oli tuolloin tarkkaan mietitty: elettiin köyhässä Perhossa, pieniä hallanarkoja maatilkkuja oli viljelyksessä niukasti. Taloja oli tuolloin vajaat 80, asukkaita muutamia satoja. Autonominen Suomen suuriruhtinaskunta halusi taata asukkailleen hengissäpysymisen. Siksi perustettiin seurakuntien alaisia lainajyvästöjä, viljamakasiineja, rakennuksia, joista talonpojat saattoivat ottaa lainaksi viljansiementä omille kylvöksilleen. Viljaa kerättiin hyvinä vuosina, tuotiinko sitä muualtakin, voi vain arvailla.

Tämä rakennus on siis alkuaan viljan säilytys/varastointipaikka. Rakennus on kaksikerroksinen. Sisätiloissa on kuusi viljasiiloa, korkeaa laaria, joihin kuhunkin on suljettavat luukut yläkerrasta. Pitkiin rimoihin on merkitty sentti- ja metrimääriä, joitten avulla on voitu mitata viljan määrää/syvyyttä siiloissa. Aulatilaan avautuu kustakin siilosta pieni valuma-aukko, jonka kautta jyviä on voitu päästää viljamittoihin, kappoihin, ja niistä edelleen säkkeihin tai tynnyreihin ja pois annettavaksi. Viljakappojen suuruus on varmistettu kruunun leimoin ainakin vuosisadan vaihteessa. Kappoja on litran vetoisista kolmen/viidenkymmenen litran vetoisiin. Rakennuksessa on kaksinkertaiset seinät – onko tarkoitus ollut estää varkaudet seinän läpi poraamalla vai onko tarkoitus ollut viljan hyvä säilyminen? Viljan luovutuksesta piti kirjaa puukhollari, kirjanpitäjä, joka Perhossa pitkään oli lähitalon Antti Sahipakka, Wanhempi. Hänellä olivat hallussa museon muhkeat kyläsepän tekemät avaimet.

Kiviportaat ovat johdattaneet sisätiloihin, myös yläkertaan nousevat puuportaat, joitten kautta oletettavasi jyvät on kaadettu siiloihin yläkerran luukuista. Yläkerran seinissä on myös sivuille päin valoa tuovat pari luukkua.Yläkerran katto on kauniisti kupolimaiseksi kaareutuva, muoto näkyy ulospäinkin aumakattona. Katto lienee alkuaan ollut lautaa tai pärettä, tällä hetkellä uusin versio on haapapäre vuodelta 2018. Viimeksi kattomestareina olivat perinnetaiteilija Seppo Kalliokoski Halsualta ja apuna Reijo Huusko Vetelistä. Seinien lautapinta on laitettu hirsien päälle jossain vaiheessa ja maalattu punaiseksi. Viimeksi rakennus sai uuden maalin viime kesänä 2022 Linnan Heikin ollessa maalari apulaisineen.

Perhon kotiseutuyhdistys ylläpitää museoa. Yhdistyksen alkusanat lienee lausuttu jo 1900-luvun alussa kirkkoherra Raunion ollessa Perhossa virassaan, yhteisiä kokoontumisia on ollut ajan tavan mukaan kuten muullakin runsaaksi virinneellä yhdistysoiminnalla. Esimerkiksi Penningintien varressa Hauta Perhossa on ollut kesäjuhlia suojeluskunnan väen kanssa 1920-luvulla, jolloin Haanen patsas sinne pystytettiin. Perhon päivät ovat olleet kesäisten viikonloppujen tapahtumia eri kylillä. Puuhamiehinä 1950-luvulta alkaen ovat olleet mm. Onni Peritalo ja Tauno Linna. Suomen sodan muistojuhlaa vuonna 1958 tiedetään juhlitun Kokkonevalla näytelmänkin kera.

1960-luvulle tultaessa tuon ajan kotiseututoimijat näkivät ajan tulleen kotiseutumuseon perustamiselle ja perholaisten talonpoikaisesineitten säilöönotolle. Vuonna 1960 lokakuussa kotiseutuyhdistys osti Perhon manttaalikunnalta tämän viljamakasiinin museokäyttöön sadalla silloisella markalla. Allekirjoittajina olivat manttaalikunnan puolesta Eino Poranen ja Ilmari Taipale, Kotiseutuyhdistyksen puolesta Onni Peritalo ja Tauno Linna. Museoesineitä alettiin kerätä ympäri pitäjää. Lahjoittajina pääluettelokirjan mukaan ovat olleet esimerkiksi Vihtori Jouhtenmäki, Juho Kirvesmäki, Viljami Mäkelä, Julius Mäkelä, Mooses Maanselkä, Onni Erkkilä, Pietari Humalajoki jne. Museon perustamispäiväksi on merkitty 14.7.1963. Museoa on mahdollisesti pidetty auki satunnaisesti, mutta oletettavasti ainakin juhlatapahtumien aikaan.

Perhon kotiseutuyhdistys ry on virallisesti perustettu vuonna 1979 ja rekisteröity vuonna 1981. Sääntöjä on päivitetty vuonna 2012. Yhdistyksen alkuaikojen aktiiveina ja johtokunnan jäseninä ovat toimineet mm. Pentti Koivukoski, Ahti Väkiparta, Paavo Riihimäki, Viljo Lassila, Reino Harju, Elsa Aho, Laila Isokivi, Eino V. Riutta, Aarne Poikola, Heikki Hautala, Hellin Hietala ja Markku Göös. Puheenjohtajina ovat olleet Alpo Kellokoski 1980-90-luvulla, 2000-luvulle tultaessa Outi Leväniemi ja Mirja Siironen.

Yhdistyksen tehtäviin kuuluu tänäkin päivänä monenmoista, mutta kotiseutumuseotoimintaa on vaalittu huolella. Museovirastolta on saatu useita avustuksia, Renlundin museo Kokkolassa on ollut asiantuntijan roolissa ja Perhon kunnan kanssa on ollut yhteistyötä.

Museon siilojen seinämiin tehtiin oviaukot museoksiottovaiheessa 1960-luvulla. Se mahdollisti huonemaiset tilat ja osastot, niihin sopivan sisäänkulun ja esineiden esillepanon. Hyllyjä ja tasoja tehtiin aluksi satunnaisesta hirsi- tai lautatavarasta. Myöhemmin alakerran uudet hyllyt ja vitriinin pienesineiden säilytystä varten rakenteli Markku Siironen. Valaistusta on uusittu Tyynelän Sähkön tekemänä. Erkki Takanen teki museoon tukevat porraskaiteet. Seurakunnan kanssa yhteistyö on sujunut mukavasti.

Museossa on esineitä yli 800 kpl. Jokaiseen niistä liittyy oma historiansa, vaikka valitettavasti olemattoman vähän tietoja on kirjoitettu muistiin – lähinnä on vain lahjoittajan nimi, joskus vuosiluku tai muu tieto. Pääluettelokirjan lisäksi esinetiedot on tallennettu sähköiseen muotoon Kaarle-nimiseen tietokantaan, valokuvauksen ja tietojen syötön sinne teki Joni Poranen.

Hyväkuntoinen rakennus siivotaan ja tuuletetaan kunnolla vuosittain, museo on auki heinäkuussa kesätyöntekijän tai johtokunnan jäsenten voimin. Museo on ollutkin leppoisa kesätyöpaikka monelle perholaisnuorelle.

Kotiseutumuseotoiminta jatkuu. Pieneksi käyneet tilat asettavat rajoituksia esinelahjoituksille ja siten esimerkiksi näyttelyn uudistamiselle. Kotiseutuyhdistyksen toiveena onkin, että jostain saataisiin uusi museotila – nimittäin jo viime vuosikymmentenkin esineistö alkaa olla historiaa nopean kehityksen myötä ja talteenotto on kovinkin ajankohtaista.

Mirja Siironen