”Kouluaika opettajineen ja oppilastovereineen on ihmisen elämässä se ajanjakso, jonka useimmat muistavat vielä vuosikymmenten takaa”, Pertti Laitinen teoksessaan Perhon koululaitoksen historia 1891-1991.

Kivikoulu, vanha puoli, ala-aste, yläaste, keskikoulu/oppikoulu, kansalaiskoulu – näitä kaikkia nimiä Perhon kirkonkylän koulukeskuksessa kesällä 2023 purkuvaiheessa oleva koulurakennus on kantanut vuosikymmenten aikana. Rakennus valmistui vuonna 1959 ja otettiin aluksi Perhon kunnallisen keskikoulun ja kansalaiskoulun sekä kirkonkylän kansakoulun käyttöön.

Kansakoululaisten määrä sotavuosien jälkeen 1950-luvun Perhossa oli huimassa kasvussa: 1950-luvun alussa syntyi 110-150 lasta vuodessa. Kunnassa toimi eri kylillä 14 kansakoulua, joissa oli vuonna 1955 yhteensä 823 oppilasta. Kuusivuotisen kansakoulun jälkeen jatkokoulumahdollisuudet oppikouluihin löytyivät Kokkolasta, sittemmin Vetelistä. Vuonna 1955 oppikouluissa muualla opiskeli noin 50 perholaista; tämä tiesi kortteeriasumista poissa kotoa.

Kunnan runsas lapsiluku puolsi oman oppikoulun perustamista Perhoon. Kunnan päättäjät olivat aktiivisesti asialla, ja lupa kunnallisen keskikoulun aloittamiselle saatiin syksyllä 1956. Pohjana oppikouluun pääsemiselle oli kuusi luokkaa kansakoulua ja pääsytutkinto. Kirkonkylän vuonna 1895 rakennettu kansakoulu oli liian pieni tälle lisäoppilasmäärälle; kouluahan pidettiin jo osittain myös kunnantalon tiloissa. Niinpä 40 oppilaan keskikouluryhmä aloitti nelivuotiset opintonsa vuonna 1956 Taipaleen kansakoululla, josta löytyi tarvittavaa tilaa; osa oppilaista asui vuokralla kylän taloissa.

Uuden koulun rakennushanke kirkonkylälle oppikoulun, kansalaiskoulun ja kansakoulun lisätilan saamiseksi käynnistyi. Kevätlukukaudella vuonna 1959 tämä nyt puheena oleva koulurakennus valmistuikin ja oppikoululaiset pääsivät palaamaan Taipaleen koululta uusiin, avariin ja valoisiin tiloihin. Luokkahuoneet sijoittuivat osin kolmikerroksisen rakennuksen käytävien varrelle. Tuli rehtorin kanslia, opettajainhuone ja karttahuone. Saatiin liikuntasali, josta liikunnan lisäksi tulevat muistoina mieleen ”konvat” ja illanvietot parimarsseineen sekä monet muut juhlat.

Alakerroksiin rakennettiin kotitaloustilat, metalli- ja teknisen työn tilat, keittola ja vessat. Ruoka kaikkine tarvikkeineen haettiin Elma Pohjosen emännöimästä keittolasta luokkiin, järjestäjät hoitivat kuljettelut vuorollaan siihen asti, kunnes saatiin varsinainen ruokasali. Talonmiesten alue lienee myös aina ollut alakerrassa. Keskusradio mahdollisti kuulutukset ja aamunavaukset, vaikka alkuun ainakin keskikoulussa marssittiin joka aamu päivänavaukseen liikuntasaliin.

Keskikouluaika oli onnellista aikaa. Luokallani oli reilut 30 oppilasta. Olihan se fantastista, kun sai opetella ruotsin kieltä ja kolmena viimeisenä vuonna vielä saksaakin. Koulurakennus tuntui aluksi isolta ja juhlavalta. Kaikki välitunnit kiersimme koulurakennusta ympäri. Siinä sai hyvää liikuntaa ja raitista ilmaa. Opettajat muistan lähes kaikki nimeltä.

Oppikoululaisten määrät kasvoivat: vuonna 1966 Perhon kunnallisessa keskikoulussa oli 155 oppilasta. Opetusryhmät olivat isoja, 30-40 oppilasta ryhmässä, sillä rinnakkaisluokkia ei luvattu eikä tilojakaan olisi ollut. Uudella koululla aloitti myös oppikoulun rinnalla 2-3-vuotinen kansalaiskoulu vuonna 1958. Kansalaiskoulun opetus painottui käytännön kädentaitojen ja ympäröivän elinkeinoelämän tarpeisiin. Lukuvuonna 1964-1965 kansalaiskoululaisia oli noin 150. Kevätlukukaudella 1966 keskuskoulun ahtaiksi käyneissä tiloissa kävi päivittäin lähes 400 oppilasta – tämä vastannee suunnilleen sillloista yläkouluikäisten määrää.

1970-luvulle tultaessa lapsiluku alkoi vähentyä. Suuret ikäluokat olivat aikuistuneet, osa oli muuttanut Perhosta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Tämä helpotti rakennuksen opetustilapainetta. Samasta syystä 1960-luvun lopulla oli lakkautettu seitsemän kyläkoulua tai yhdistetty niitä suuremmiksi yksiköiksi, joten toimivia kansakouluja oli myös seitsemän.

Ikäluokkani oli viimeinen keskikoulun Perhossa käynyt luokka. Luokanvalvojan Terttu Aarnivuon sädehtivän hymyn muistan aina ja hänen kannustavat kuiskauksensa korvan juuressa. Martti Pelttarin loistavat kirjallisuuden opit ovat antaneet innostuksen lukemiseen ja suomalaiseen historiakirjallisuuteen. Ahti Riihimäen kertomisen taidot ja innostuneisuus herätti kiinnostuksen suomalaiseen uskontoperinteeseen ja sukututkimukseen. Markku Göös toi esille kiehtovan matematiikan ja Irene Göös taas luonnontieteet. He kaikki loivat hyvän pohjan eteenpäin, ja niinpä oma tieni vei Vetelin lukion kautta yliopistoon lukemaan matemaattis-luonnontieteitä. Opettajan ura oli helppo valita hyvien esikuvien kannustamana.

Perhossa siirryttiin peruskouluun 31.7.1974. Tämä tarkoitti, että kunnassa oli seitsemän ala-asetta – Möttönen, Taipale, Kirkonkylä, Salamajärvi, Kokkoneva, Oksakoski ja Peltokangas – ja yksi yläaste kirkonkylällä. Peruskoulu toi mukanaan mm. koulujen johtokunnat ja kouluneuvostot; koulutoimenjohtaja ja koululautakunta rehtorin ja koulunjohtajien kanssa luotsasi opetustoimintaa. Koulutoimenjohtaja Ahti Väkiparran (1922-1985 ) ansiokasta työtä Perhon koululaitoksen kehityksessä ei voi ohittaa. Hänellä oli osaamista ja kytköksiä keskeisiin tahoihin sekä luottamusta päättäjien ja kuntalaisten keskuudessa.

Vuonna 1975 sai kivikoulu lisärakennuksen koillispäätyynsä: tuli tilat kuvataiteen, biologia/maantieteen, fysikka/kemian luokille. Opettajainhuonetilaa saatiin lisää, samoin opinto-ohjaus/koulutoimistotila. Alakertaan tuli keittola ja ruokasali; kunnan kirjastosali urheilukentän puoleisessa osassa toimi 1980-luvun lopulle saakka ja väistyi sitten ruokasalin laajennuksen tieltä väliaikaistiloihin vaatetustehtaalle. Myös terveydenhoitaja sai huoneensa.

1980-luku toi mukanaan taas suuria ikäluokkia. Ala-aste kasvoi, yläkoulu muuttui kolmisarjaiseksi ja lukion kasvava suosio aiheutti jälleen kerran tilanpuutetta. Toimeliaitten päättäjien ja viranhaltijoiden myötävaikutuksella valmistui 26.4.1985 uusi koulurakennus, ns. lukiorakennus koulunmäen pihapiiriin. Rakennus tehtiin ensisijaisesti yläasteen käyttöön, lukio sai kolme opetustilaa. Yläasteen oppilasmäärä oli 1990-luvun taitteeseen tultaessa noin 200, ala-asteiden vastaava määrä noin 450, lukion opiskelijamäärä oli hieman vajaat 80.

Perhon lukio aloitti toimintansa vuonna 1981, pääasiassa vanhan kansakoulun (puukoulun) tiloissa, mutta myös vähitellen kivikoulurakennuksessa. Perhon lukion ensimmäisten ylioppilaiden lakkijuhla oli kivikoulun liikuntasalissa vuonna 1984. Ylioppilasteeman ympyrä tässä rakennuksessa tavallaan sulkeutui lukuvuonna 2018-2019, jolloin abiturientit tekivät sähköisiä ylioppilaskokeitaan vanhassa liikuntasalissa ja lähiluokissa, koska lukiorakennuksen tilat olivat saneerattavina.

Kirkonkylän ala-asteen opetus jatkui kivikoulun tiloissa vuoteen 2018 saakka. Yläkoulu ja lukio käyttivät kivikoulun aineluokkatiloja pitkään, viimeksi luovuttiin kotitalousluokasta kevätlukukaudella 2023.

Välituntisin keskuskoulu-koulurakennuksen edustalla oleva katos on ollut oleskelupaikka ja alakoululaisten hyppynarupaikka. Pihan portaikko on tarjonnut puitteet monille oppilaiden ryhmäkuville. Koulurakennuksen takana ollut muinainen ”pumppuhuone” tarjosi piilopaikan pahantekoon opettajan silmältä. Urheilukentän ja kivikoulun väliselle tienreunukselle saapuivat koulukuljetukset alkuvaiheessa.

Keskikoulu, kansalaiskoulu, alakoulu, yläkoulu, lukio – kivikoulu. Tuhansia oppilaita ja satoja opettajia ja muuta henkilökuntaa kattonsa suojiin sulkenut opinahjo, jokaiselle perholaisperheelle tuttu paikka. Edelleen on elossaolevia keski- ja kansalaiskoulun käyneitä, puhumattakaan nuoremmista peruskoulun ikäluokista, joilla on tästä koulurakennuksesta omat muistonsa. Heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan on kulkenut samoja polkuja näissä historiallisissa tiloissa.

Nämä kaikki ovat ihania muistoja. Sittemmin, kun omat lapseni ovat käyneet samaa koulua, olen miettinyt, onko heillä vuosikymmenten jälkeen näin rikkaita tapahtumia muistilokeroissaan. Kun keväällä 2007 viimeinenkin lapseni päätti koulunsa Perhon koululaitoksessa, tuntui haikealta, melkein surulliselta. Kun viimeistä kertaa suljin koulun oven ja astelin hiljaa tietä kohti, teki mieleni arvokkaasti ja kiitollisena lausua:”Hyvästi koulunmäki! Paljon annoit minulle ja lapsilleni. Toivottavasti siivet kantavat koko elämän ajan!”

Teksti ja kuvat Mirja Siironen
Kuvat Hanna Harju

Lähteet
Perhon koululaitoksen historia 1891-1991, Pertti Laitinen, 1991.
Koulussa on käytävä – ja pyörällä päästään. Perholaisten koulumuisteloita. Kotiseutuyhdistys. 2009.