Perhon terveyskeskuksessa askeltaa pitkänhujakka nuorimies, pysähtyy juttelemaan ja siirtyy rauhallisesti vastaanottohuoneeseen kuuntelemaan perholaisen asiaa. Illanvilkassa samaisen miehen näkee hoivailevan Perhon keskustan maisemaa kaunistavia kukka- ja pensasistutuksia – vapaa-ajan harrastus, joka on pantu palkitsemisinkin merkille.

Lääkäri Ossi Hietaniemi on syntynyt vuonna 1968 Hietaniemen kylällä. Isä oli maanviljelijä, äiti toimi koulukeskuksessa opettajana ja myöhemmin Perhon seurakunnan talouspäällikkönä. Velipoika syntyi vuonna 1987. Eläkeläispariskunta elelee kotitilallaan edelleen. Ossilla onkin kotipaikastaan lämpimät muistot, hän kertoo: – Elämä maalla oli idyllistä ja turvallista. Ympärillä oli monenikäisiä ihmisiä – elämän rajallisuuskin tuli lähikokemuksiin – hoivasin eläimiä, tein maataloustöitä ja huomasin jo tuolloin puhtaan luonnon merkityksen. Pienen pojan ”vihreä sielu” oli oikeassa paikassa. Juuret kasvoivat luontevasti maaseudun multiin. 

Hietaniemen kylän maalaisidylli oli Ossin lapsuus- ja nuoruusaikoihin elinvoimainen. Sittemmin monet talot ovat vaihtaneet omistajaa tai ovat tyhjillään. Entisaikaa jää kaipaamaan.

Ossi Hietaniemi arvostaa sitä, että sai opiskella kotipaikkakunnallaan ylioppilaaksi asti. Huolettomuus ja turvallisuus kuuluivat kouluaikoihin, kesäisin oli puurrettava maataloustöissä, joskus kaupunkilaisserkkujenkin pistäytyessä apuna. Keväällä 1987 Ossin lukioryhmä sai valkolakkinsa. Kun hän juhli lakkiaisiaan, vietettiin samaan aikaan pikkuveljen ristiäisiä.

Lahjakkaan ylioppilaan ammattihaave oli selvä: lääketieteellisen tiedekunnan tutkinto. Esikuvia ei lähisuvusta löytynyt, mutta erityisesti perhe kannusti lääkäritavoitetta kohti. – Pääsykokeisiin lueskelin paljon vanhempieni sängyn ääressä – toinen käsi kirjassa, toinen käsi paijaamassa huhtikuussa syntynyttä velipoikaa. Häntä edelleen pakkaan kutsumaan pikkuveljeksi näiden lämpimien muistojen vuoksi, kertoo Ossi.

Opiskeluoikeus Oulun yliopistoon avautui kertaheitolla. Syksyllä valkoinen Honda suunnisti tuntemattomaan kohti Oulua. – Akateeminen vapaus ”medisiinassa” ei oikein avautunut. Lukujärjestyksen mukainen poukkoilu jatkui vuosia. Nopeimmalla aikataululla opinnot valmiiksi ja armeija vielä lopuksi pois alta. 

Tunkkarin terveyskeskus Vetelissä tarjosi heti työpaikan, ja sen jälkeen Ossi Hietaniemi kuvaileekin terveyskeskuslääkärin reittiään linjalla Perhonjokilaakso – Alajärvi. Hän on tuttu monelle alueiden asukaalle. Perhon terveyskeskuslääkärin työ on etäisyyksien vuoksi yksinäistä, mutta kollegoita voi konsultoida tarvittaessa. Kaikesta päätellen Hietaniemi viihtyy työssään.

Asuinpaikka Perhon keskustassa on mieluisa. Vapaa-ajalla luonto on edelleenkin tärkeä. Piha- ja puutarha-alueiden hoito on omaa hoivaamistaan: siinä riittää esteettistä suunnittelua, lapionvarsitöitä, siistimistä ja nurmikonleikkuuta. Loppukesä mahdollistaa mm. uudet, laajentuvat istutukset, kun puutarhoilta saa esimerkiksi edullisia poismeneviä taimia. Harrastuksiin kuuluu myös musisointi lähinnä omaksi iloksi: kotoa löytyy flyygeli ja elektroniset kirkkourut. 

Myös kodin sisustaminen ja muodin seuraaminen on kiinnostavaa. Välillä voi tehdä ”nojatuolimatkoja”, välillä lennähtää livenä hakemaan inspiraatioita eurooppalaisista kohteista.

Ossi Hietaniemi kiteyttää, että aina muualla kulkiessa on ilolla ja ylpeydellä voinut kertoa olevansa kotoisin Perhosta, Keski-Pohjanmaalta. Kaupunkien kasvattien rinnalla ei maalta kotoisin olevana ole tarvinnut tuntea alemmuutta vaan päinvastoin. Keskipohjalainen sielunmaisema on tuttu, avoin ja rehellinen.

Tässä ja nyt elämä rytmittyy työn ja vapaa-ajan ympärille, sanoo Hietaniemi. – Ilo on ollut tulla hyväksytyksi ihmisenä ihmiselle. Hän tiivistää maaseudun sanomaa: – Peruspalveluiden tulee säilyä ja terveellisen ruoan lähituotannosta pitää huolehtia – arvostakaa tuottajia. Jokainen miettiköön papulautasensa ääressä ruoan juuria!

Mirja Siironen, teksti