Lauri Allan Hietaniemi syntyi Perhossa vuonna 1953. Lapsuuden perhe oli iso: pienessä talossa asui toistakymmentä ihmistä. – Kyllä siinä varmaan sosiaaliset taidot kehittyivät, toteaa Hietaniemi. Maa- ja metsätyöt tulivat nuorelle pojalle hyvinkin tutuiksi – edelleenkin hän kokee kotiseudun tärkeäksi arvoksi perholaisen ahkeruuden. 

Perhon erämaaluonto soineen, puroineen ja lampineen jätti myös pysyvän jäljen nuoren miehenalun mieleen: isän kanssa kalastettiin ja metsästettiin paljon. Monenmoista muistoa kertyi. Sattuipa kerran niin, että Lauri ja velipoika isän avustamana oli saanut ketunpoikasen hoidokiksi kotiin. Vanhemmuuttaan kettu alkoi karkailla ja onnistui sitten kerran tekemään tuhoja naapurin kanatarhassa. Miten siitä selvittiin, sitä Lauri ei muista.

Hietaniemen Lauri aloitti koulutaipaleensa Perhon kirkonkylän kansakoulussa, jatkoi oppikouluun ja valmistui ylioppilaaksi Vetelin lukiosta. Jo kansakoulun viimeisellä luokalla hän arvelee innostuksen kirjoittamiseen syntyneen – taidon, jota hän on hyödyntänyt jatko-opinnoissa, työelämässä ja eläkevuosinaan. Lauri muistelee kansakouluaikaa: – Sain idean haastatella koulun lehteen näyttelijä Esa Pakarista.  Hän tuli nimittäin Perhoon esiintymään 1960-luvun alkupuolella ja oli majoittuneena Onni Peritalon matkustajakodissa.  Niinpä olin laatinut haastateltavalle joukon kysymyksiä ja menin varhain aamulla Peritalon silloiseen kahvilaan.  Ei ollut Esa vielä jalkeilla, mutta huonetoveri oli. Niinpä tämä meni Pakarista herättämään. Oli kuulemma kertonut, että joku lehden toimittaja haluaa haastatella. Pakarinen tuli katsellen ympärilleen, kunnes selvisi toimittajan olevan nuori koululainen. Ei tämä haitannut haastattelun sujumista. Esa Pakarinen vastaili kysymyksiin aivan luontevasti. Muistaakseni hän mainitsi parhaaksi elokuvakseen Lentävä kalakukko ja laulukseen Rovaniemen markkinoilla. Hyvillä mielin saivat toimittaja ja näyttelijä jatkaa päiväänsä. 

Avarammat opintiet kutsuivat lahjakasta nuorta miestä. Luonnontieteet veivät mennessään – ei ainoastaan tutkimus- ja opetusalalle vaan myös innovatiivisille tulevaisuuden toimialoille. 

• Filosofian tohtori (kemia) Joensuun yliopisto.
• Reservin kapteeni.
• Tuntiopettajana yliopistolla 1978-1981.
• Tutkijana ja tutkimuspäällikkönä teollisuudessa 1981-1992 (mm. Star Oy, KSV Chemicals ja Cultor Ltd.).
• Valtion pelastusopistossa rehtorina 1992-1994.
• Ympäristökemian yliopettajana Espoo-Vantaan Teknillisessä ammattikorkeakoulussa 1995-2000.
• Toimitusjohtajana Green Net Finland ry:ssä 2000-2015.
• Työn ohella noin 20 tieteellistä julkaisua ja neljä patenttia. Osakirjoittajana kemian ja ympäristötekniikan kirjoissa.

Hietaniemi valottaa opiskelu- ja työelämävuosiaan näin: – Onnistuin kemian alalla saamaan työnantajalleni verraten nuorena patentoiduilla keksinnöillä merkittävää taloudellista tulosta. Tämä johti siihen, että sain opiskella työnantajani kustannuksella jatko-opinnot. Tällaisia henkilöitä tuohon aikaan oli maamme teollisuudessa melko vähän. Tulin tunnetuksi myöhemmin poliittisissa käänteissä, kun Valtion pelastusopistoa oltiin siirtämässä Espoon Otaniemestä Kuopioon. Tässä väännettiin päätöstä useiden tunnettujen ministereiden kanssa. Tuo peli oli aika kovaa.

Myös Lauri Hietaniemelle koittivat aikanaan eläkepäivät. Sotahistorian aktiivisella kuluttajalla ja harrastajalla oli vihdoinkin aikaa ryhtyä tekemään omaa kirjallista tuotantoa. Lyhyessä ajassa syntyivät seuraavat teokset:

1. Lauri Hietaniemi ja Hannu Aikio Ilomantsista Ilomantsiin – JP 1:n Jatkosodan veteraanien kertomuksia, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2016
2. Lauri Hietaniemi Auno Kuirin ja Heikki Mikkolan Palveluksia Isänmaalle, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2018
3. Lauri Hietaniemi Mannerheim-ristin ritari Jouko Hynninen, Painopalvelut Yliveto 2020
4. Lauri Hietaniemi Otto Henrik von Fieandt – Suomen sodan legenda, Painopalvelut Yliveto 3/2022

Hietaniemi taustoittaa sotahistoria-innostustaan: – Tuotannossani olen kirjoittanut laajemmin perholaisten veteraanien tarinoita kuin kukaan toinen ja kuvannut perholaisille tärkeiden joukko-osastojen tekemisiä vuosien 1939-1945 sodissa. Perholaiset olivat kovissa taisteluissa kenraali Laguksen ja kenraali Heiskasen joukoissa sekä majuri Ahon JR 50:ssä ja Ratsuväkiprikaatissa. Kokkolan sotilaspiirissä tiedettiin perholaisten taito liikkua metsissä. Tämä huomioitiin varusmiesten sijoittamisessa sodanajan joukkoihin. Seurauksena oli normaalia suuremmat sankarivainajien määrät. Tämän veteraanien historian esille tuomisen olen kokenut perholaisena sotahistorian harrastajana velvollisuudekseni.

Viimeisessä kirjassaan Otto von Fieandtista Hietaniemi kuvaa pidemmältä ajalta pohjalaista sotahistoriaa. Pohjalaisten osuus Suomen itsenäistymisessä on perustellusti merkittävä. Suomen itsenäisyys on kuitenkin koko kansan saavutus. Pohjalaisuudesta Hietaniemi toteaa: – Olen ylpeästi pohjalainen ja olen sen esityksissäni monesti tuonut julki. Aika usein nykyäänkin ajatellaan, että sodat on käyty itärajalla. Aiemmat isot sodat Isoviha ja Suomen sota olivat merkittäviä Pohjanmaan sotia. Niissä luotiin jo siemenet Suomen itsenäistymiselle. Suomenselän sotahistoriassa on ollut ikään kuin aukko, jonka moniulotteinen teos Otto von Fieandtista miehistöineen paikkaa.

Lauri Hietaniemi pohtii: – Kirjoitustyöni sotahistoriasta on antanut minulle paljon. Vasta sen myötä olen oppinut hahmottamaan ja ymmärtämään Suomen pitkän ja vaikean tien itsenäisyyteen ja sen säilyttämiseen. Koulutiedot historiasta oli tässä verraten vaatimaton tietopohja. Lukemalla paljon, kirjoittamalla faktaa analyyttisesti sekä haastattelemalla satoja veteraaneja ovat olleet mielestäni tärkeitä keinoja onnistumisessani. Aihepiiriin syventyminen on antanut minulle laajan ystävä- ja yhteistyöverkoston koko Suomesta, osin ulkomailtakin. Päällimmäisenä tavoitteenani ja motivaationani on ollut tehdä nuorille sukupolville helpommaksi ymmärtää Suomen tie itsenäisyyteen ja sen säilymiseen. 

– Kun sain valmiiksi tämän vuoden tammikuussa viimeisen kirjani Otto von Fieandtista, käynnisti Venäjä seuraavassa kuussa hyökkäyksensä Ukrainaan. Kirjani kuvaukset Isostavihasta ja Suomen sodasta paljastavat nyt, miten ikävästi Venäjän historia toistaa itseään.

Mitä ihmiskunta on sodistaan oppinut? Vastaus on selkeä. Aivan liian vähän. Syvällinen ymmärrys sodista ja ilmastomuutoksesta ovat avainasioita, kun koko ihmiskuntaa pyritään seuraavina vuosikymmeninä pelastamaan. – Olen urani ja harrastusteni vuoksi voinut niihin molempiin omalta osaltani perehtyä. Tästä täytyy olla kiitollinen ja tarvittaessa osallistua keskusteluun.

Mutta eivät eläkeläisen tekemiset tähän vielä lopu: Hietaniemi kirjoitti Otto von Fieandt -teoksensa yhteydessä myös näytelmän Perhon muonavaraston valtaus, joka kuvattiin näytelmäelokuvaksi kesällä 2021 Perhossa ja julkaistiin siellä 6.12.2021. Näytelmä sai Perhon kunnan kulttuuriteko -palkinnon. Näytelmätallenteen toteuttamisessa Perhon Lions Club ja Kotiseutuyhdistys ovat olleet tärkeitä yhteistyökumppaneita. Näiden yhteisöjen piiristä löytyivät innostuneet amatöörinäyttelijät ammattikuvaajan ja -ohjaajan käyttöön. Näytelmä tulee osaksi uutta dokumenttielokuvaa, joka kattaa kaikki Otto Henrik von Fieandtin taistelutapahtumat Suomen sodan aikana Suomenselän alueella. Uudet lisäkuvaukset on tarkoitus toteuttaa kesällä 2023. Tämän suunnitelman organisointi onkin Lauri Hietaniemellä jo pitkällä.

Perhe luontoa lähellä (erillisenä kainalojuttuna)

Lauri Hietaniemen perheeseen kuuluu puoliso, tytär ja poika. Lapset perheineen asuvat nykyään Espoossa, kohtuullisen lähellä vanhempiaan Lohjan Sammatissa. Lapset ovat aina arvostaneet sitä, että isä on johdattanut heidät liikuntaan ja luontoon. 

– Muistan tyttäreni kanssa retken Salamajärven kansallispuistoon, kun hän oli 13-vuotias. Meloimme Salmijärvelle ja pystytimme teltan saareen. Pian uistelimme rannasta sopivan kokoisen hauen ja paistoimme sen iltanuotiolla.  Aamulla patikoimme Sysilammelle, ongimme siellä ja lämmitimme saunan.  Nyt tytär patikoi perheineen 8- ja 10-vuotiaiden poikien kanssa, he keräävät marjoja ja kalastavat Lapissa ja Jäämerellä.  Viimeksi saivat pojat opastusta harrilautan vedossa Inarinjärvellä.  Se onkin melkoinen kalanpyydys, johon en vielä ole itse perehtynyt. 

– Pojan kanssa meloimme kilpaa aiemmin pitkillä matkoilla. Osallistuimme mm. Lapissa melontaan Kilpisjärveltä Tornioon eli ACR:ään puolenkymmentä kertaa aika hyvällä menestyksellä. Hiihdimme ja meloimme parhaaseen aikaan tuhansia kilometrejä vuodessa. Kotikin tänne Sammattiin investoitiin pitkälti melontaharrastuksemme vuoksi. Ja on alueella myös loistavat kalastus- ja metsästyspaikat. Vaimoni tärkein harrastus on puutarhanhoito – minä vastaan noin viiden hehtaarin metsäpalstan hoidosta, lähinnä kuntoilun vuoksi. Näin kertoo kaikkiaan viiden lapsenlapsen vaari.

Mirja Siironen, teksti