Hyvät kuulijat,

Minulla on kunnia tuoda Fieandt-suvun tervehdys juhlaanne! Suvullemme on suuri ilo, että täällä Perhossa muistellaan Fieandt Fest -juhlalla everstiluutnantti Otto von Fieandtia, näillä tantereilla ankarasti venäläisiä vastaan taistellutta sotapäällikköä, hänen joukkojaan ja paikallisen väestön tukea.

Otto Henrik von Fieandt oli syntynyt Savossa, Ristiinassa. Hän oli vaatimaton piippua poltteleva upseeri, aatelismies ja kansanmies. Hän osasi taisteluissa taitavasti hyödyntää maaston muotoja. Hän kävi alivoimaisilla joukoilla omaa sotaansa pääarmeijan itäisen sivustan suojaajana. Tappioistaan huolimatta kansallisrunoilija Runeberg omisti hänelle kunnioittavan runon Vänrikki Stoolin tarinoihin.

Haluan samalla kiittää Lauri Hietaniemeä, joka on pari vuotta sitten tehnyt suurtyön ja kirjoittanut Otto von Fieandtin elämänkerran.

Suomen sotaisasta historiasta johtuen meillä on useita kunnioitusta ansaitsevia sotapäälliköitä, ja Lauri on kirjoittanut useammastakin komentajasta elämänkerran. 500 viime vuoden aikana Suomi on joutunut käymään yli 60 vuotta sotaa Venäjää vastaan. Nykyaikaisella tavalla pyysin tekoälyä laskemaan tarkat vuodet, 61,3 vuotta.

Siis minun nimeni on Henrik von Fieandt. Kuten näette Fieandt-nimisiä ihmisiä elää edelleen.

Kerron lyhyesti von Fieandt-suvustamme:

1. Suvun kantaisä eli 1. Fieandt tuli Virosta Suomeen vuonna 1700, runsaat 100 vuotta ennen Oton taisteluja. 17-vuotias poika karkasi kotoaan ja tuli Suomeen. Tämä Johan Henrik etuniminen mies otti Suomessa itselleen nimen Fieandt. Hänen nimensä Virossa alkoi V-kirjaimella ja siinä oli vähemmän kirjaimia, mutta äännettiin aika samalla tavalla. Johan Henrik Fieandt liittyi Ruotsi-Suomen armeijaan ja taisteli Suuressa Pohjan sodassa 1700–1721 jonka jälkimmäistä puoliskoa kutsuttiin Isoksi Vihaksi. Hän soti yhteen menoon 21 vuotta venäläisiä vastaan ja kohosi majuriksi. Hän joutui kolmesti Venäjälle vangiksi, mutta karkasi ja käveli tai ratsasti aina takaisin. Viimeinen pesti oli Kajaanin linnan päällikkyys. Sieltä hänet ja vaimo sekä vastasyntynyt poika vietiin vangiksi Moskovan eteläpuolelle. Vankeudessa lapsi kuoli, uusi lapsi syntyi ja kaksi vuotta myöhemmin 1718 karkulaisperhe pääsi perille takaisin Suomeen ja edelleen Ruotsiin, jossa kuningas otti Fieandtin vastaan. Sitten kantaisä palasi taas rintamalle.

2. Tämä kantaisä Johan Henrik Fieandt kaatui kaksikymmentä vuotta myöhemmin alkaneessa seuraavassa sodassa, Hattujen sodassa, jota kutsutaan Pikku Vihaksi, Lappeenrannan taistelussa 1741. Hänen sotilasansioistaan Fieandt suku eli kantaisän lapset aateloitiin 10 vuotta sotasankarin kuoleman jälkeen ja sukunimeen lisättiin etuliite von. Aika epäoikeudenmukaista, että palkkio tuli jälkeläisille.

3. von Fieandt-suvusta muodostui yksi tunnetuimmista sotilassuvuista, sillä kantaisän lapsista viidestä tuli upseereita. Kolmannessa polvessa oli everstiluutnantti Otto Henrikin lisäksi toinenkin everstiluutnantti, Otto Carl, jonka suora jälkeläinen minä olen sekä ainakin kolme muuta Suomen sotaan osallistunutta von Fieandt-upseeria.

4. Viimeisen sadan vuoden aikana suvussa on ollut vain yksi upseeri. Julkisuudessa tunnetuin suvun henkilö on ollut isäni Rainer von Fieandt, joka toimi Talvisodan aikana kansanhuoltoministerinä ja myöhemmin mm. Suomen Pankin pääjohtajana ja lyhyen aikaa epäpoliittisen virkamieshallituksen pääministerinä. Pääministerinä toimiessaan hän kävi Laurin tietojen mukaan täällä pitämässä Kokkonevan taistelun 150-vuotisjuhlassa juhlapuheen 11.7.1958. On mukava olla täällä Isän jalanjäljissä. Isä oli ensisijaisesti pankkimies ja myös minä olen ammatiltani ollut pankinjohtaja.

5. Huomasitte ehkä, että minulla on sama etunimi kuin kantaisän toinen etunimi. Minulla on tänä kesänä 100 vuotta täyttävä Johan-veli ja edesmennyt Otto-veli. Suurten sotilaiden etunimet kulkevat suvussamme edelleen.

6. Suuri kiitokseni järjestäjille. Teette osaltanne tärkeää työtä maamme historian muistamiseksi ja ymmärtämiseksi. Kun tuntee ja ymmärtää historiaa osaa paremmin varautua tulevaan.