1. Ukko Haanen kuusi poikaa, jotka kodin askareet innolla hoitaa.
Haanen ukon kasvatukseen tottuneet, nuhteessa kasvaneet, eikä työtä kaihtaneet.
Vaan toimeen tarttui, ja siinä veljessarja varttui.
Kuusi vahvaa poikaa, isä Haanen talossa,
kuin kivet täynnä voimaa.

2. Toisiansa kannustaa, pojat yhteen hiileen puhaltaa,
ukon ikeessä veljekset, vahvoina kuin ilvekset.
Yhteenkuuluvuus oli arvoista tärkein.
Kuusi vahvaa poikaa, isä Haane piti huolen,
ettei jälkeen jäänyt kukaan.

Kerto:
Jos yksin jäät, muista: veljen ääni soi,
ei veri katoa, se maahan juurtua voi.
Haanen henki sua velvoittaa nyt,
maata puolustamaan.

3. Perhosta kuului kummia, ratsasti kasakat kohti Jänkää ja Korpelaa.
Alkoi pojat aseitaan kaivamaan, jäivät harjuun vihollista odottamaan.
Mut tytön luokse Tuomas rivistä karkaa,
lemmen vuoksi hairahtaa, nyt vain viisi Haanen poikaa
kotiaan puolustaa.

Kerto: Jos yksin jäät …

Toistakymmentä ratsusotilasta henkensä menettää,
muttei veljeksistä henkiin enää kukaan jää,
vain Tuomas, joka tytön luona aikaa viettää.

4. Isänsä luokse tultuaan, Tuomas järkyttävän näyn nähdä saa.
Vihollisen luokse hän ratsastaa, paljain käsin kasakat kukistaa.
Ja raivopäisenä vastustaja vahvempansa kohtaa
ja kun hän palaa, valuu veri saappaistaan
ja maa hiljaa huutaa.

Kerto: Jos yksin jäät …

5. Vihdoin kaikki on kylmänä, kun Tuomas päällikön pään leikkaa ylväänä.
Siihen loppui veli Tuomaskin, isänsä käsille romahtaen.
Ukko yhteenkuuluvuuden huomaa voimaa antaneen,
ilosta itkee, henkensä antaa, korpimaa kuuntelee,
Kun mies viimeinen iloon kuolee.

Kerto: Jos yksin jäät …