(Teksti julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä elokuussa 2025)

Lauantaina 2.8.2025 vietettiin Perhossa kotiseutujuhlaa metsän siimeksessä. Juhlavieraita oli kokoontunut Pennninigintien varteen aamulla 11:n maissa. Polulle patsaan luokse käveli kolmisenkymmentä vierasta lämpimässä kesäsäässä. Yleensä Hauta Perhon polun varrella on runsaasti itikoita, mutta tänä vuonna niistä ei ollut haittaa. Juhlassa haluttiin kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä ja Runebergin runon muistoksi sata vuotta sitten 12.7.1925 pystytettyä kivipaatta. Patsaan ovat pystyttäneet paikalliset suojeluskunnan aktiivit sekä Jängän, Hietaniemen että kirkonkylän ja Möttösen kyliltä.

Patsaalla kuultiin Jorma Koivuniemen puhe ja paikan esittely sekä seurakuntapastori Raimo Kytölän puhe. Perhon laulumiehet lauloivat ja yhdessä veisattiin myös Runebergin virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan”. Kukkalaitteen laskivat Perhon kotiseutuyhdistys, Perhon seurakunta ja Perhon kunta. Kaukaisimmat vieraat paikalla olivat Ruotsin Köpingistä. Lyhyt muistohetki päätettiin Maamme-lauluun.

Patsaalla käynnin jälkeen siirryttiin jatkamaan juhlaa läheisen yrityksen Perhon Eräelämysten pihapiiriin, jossa kenttäruokailun hoitivat Perhon reserviläiset. Rieskat, kotikalja ja Haanen ukon lihakeitto saivat juhlaväen kiitokset. Juhlan avaukseksi Jorma Koivuniemi luki saman opettaja Eino Nousiaisen kirjoittaman juhlarunon kuin sata vuotta sitten. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Outi Leväniemi muisteli omaa ensi käyntiään Hauta Perhossa ja kertoi mm. aiemmin pidetyistä kotiseutujuhlista muistomerkin maastossa vielä 1950-luvulla. Tuolloin juhlaan oli tultu veneilläkin Mustanmaan taloista tai kävellen Jängältä rantapolkua pitkin. Nykyään patsaalle pääsee vain kilometrin mittaista polkua pitkin Halsualle johtavalta tieltä. Polku on minivaelluskohde vaikkapa niille, jotka eivät pidä pitkistä reiteistä. Patsas on pystytetty maisemaan, jota Runeberg kuvailee runossaan Hauta Perhossa. Paikalta on löydetty luita ja on arveltu tapahtumien sijoittuvan isonvihan tai pikkuvihan kasakkataisteluihin tuolla alueella.

Haanen henkeä ylläpidetään Perhossa edelleen. Runebergin perinne näkyy esimerkiksi kirkonkylän asutusalueiden paikannimissä. Vaikka Haanen Ukon perheen ei voida todistaa asuneen täällä koskaan, paikannimet Haanentie, Haanenlehdon hautausmaa, Ukonkuja, Jaakonkuja, Eeronkuja, Aatunkuja, Tuomaankuja ja Kustaantie muistuttavat paikallisia asukkaita runon henkilöhahmoista vielä nykypäivänäkin. Juhlassa pastori Raimo Kytölä puhui saman puheen kuin sata vuotta sitten seurakunnan kirkkoherra A.F. Raunio oli pitänyt patsaan julkistamisjuhlassa. Perhon laulumiehet esittivät Helvi Humalajoen sanoittaman ja Jorma Sillanpään säveltämän Perhon kotiseutulaulun. Juhla kohokohta oli Leevi Louhulan kitaran säestyksellä esittämä Hauta Perhon kappale, jonka sanoitus, sävellys ja sovitus oli tehty yhteistyössä Matti ja Leevi Louhulan sekä Leevin tädin Jaana Elorannan (o.s. Torppa) kanssa noin vuoden produktiona. Väkeä juhlassa oli satakunta henkeä, paljon vähemmän verrattuna sadan vuoden takaiseen tuhannen hengen yleisöön.

Tervemenoa käymään patsaalla perholaiset ja naapurikuntien retkeilijät sekä toimittajat!

Hauta Perhossa on osa Genius Logi -reittiä, joka tunnetaan myös Tuohi-Antin maantien nimellä. ”Miss’ on hauta, kohta sata vuotta Perhon salomailla pensastunut Unhoksissa ilman ansiottaan? Miss’ on hauta? Älä kysy, vieras! Kussa kavetessaan lampi lenkoo Mäntynummen notkoon, siin’ on paikka. Koivut siinä latvoineen jo heiluu, Missä niiden juurten alla kerran Hauta peitettiin, ei kenkään tiedä.” J.L. Runeberg (1831), alkusäkeistö runosta Hauta Perhossa

Outi Leväniemi

Oheisesta linkistä löytyy muutama vuosi sitten tehty videotallenne Hauta Perho -muistomerkin taustasta.
https://www.youtube.com/watch?v=AZnqSbVBzy8