FT Janne Koivukoski
10.07.2024/13.7.2024

Koivukosken uudistila

Koivukosken uudistila sai perustamisluvan Perhoon Perhonjoen rannalle 1782 (1). Tilan perusti Pietari Pulkka (2).

”Niinä päivinä jo Perhon perillä soitettiin pyhäkelloilla, kun Pietari Pulkka Vetelin Pulkkilasta sanotaan olleen tuli ja rakensi mökkinsä Koivukosken rannalle. Jo Perhon ensimmäisessä kirkonkirjassa »Pehr Henrici Pulcka» on Koivukosken isäntänä. Pieni mökki Pietarilla vain oli kosken rannalla, Vanhankartanon pellon paikalla. Kalaa hän nosti joesta, ajeli myös metsän eläviä, ja pyhäpäivin hän luikkaili kirkossa lukkarina. Mutta kun ruvettiin ajamaan Kokkolan-Jyväskylän maantietä Pietarin aidan taitse, ukko suuttui ja manasi, että tulevat ihan tuvan katolle, heitti mökkinsä ja pakeni joukkoineen Savon perille 1794. Pulkan Petterin perustuksille tuli Vetelin Pihlajaniemestä Erkki Erkinpoika, joka sukutarinan mukaan pitäisi olleen Pommerin sodassa kuolleen Hjeltti-ukon poika. Ja Erkistä sikisi jokirannalle iso Koivukosken suku.” (2)

Huhmarniemen ruotutupa

Vetelin Räyringin Huhmarniemi oli ruotutupa, joka kuului ruotuun 47. Pohjanmaan rykmentin arkiston mukaan ruodun nimi on Finnilä. Pohjanmaan rykmentti marssi Pohjanmaalle 1734 ja sen miehistö asettui asumaan alueelle rakennettuihin tai rakenteilla oleviin ruotutupiin.

Ruotusotamies Eric Grelsson

Ensimmäiset merkinnät Eric Grelssonista löytyvät Vetelin rippikirjoista Finnilän talon kohdalta 1735–1743 ja 1743–1748. Vetelin Räyringin Finnilän taloon oli tuolloin ilmestynyt renkipoika Erkki Grelinpoika Saarijärveltä. Hän oli luultavasti lähtenyt kävellen hakemaan ruokaa tai venäläisiä pakoon ja haki turvaa Räyringistä. Vuosina 1739–1741 oli ollut ankara kato ja alueella oli nälkää ja puutetta. Lisäksi Ruotsi oli aloittanut sodan Venäjää vastaan heinäkuussa 1741. Marraskuussa 1741 oli kova syysmyrsky. Suomen suurruhtinaskunta jäi Venäjän alaisuuteen vuonna 1742 ja suomalaisten rykmenttien oli hajauduttava ruotuihinsa. Seuraavan vuoden elokuussa tuli taas paha halla.

12-vuotias Eric otettiin luultavasti rengiksi 1742. Vetelin kirkonkirjoissa ei ole muuttaneiden luetteloa, joka olisi parempi kuin rippikirja, jolloin näkisi milloin ja mistä tämä esi-isämme isä oli Veteliin muuttanut. Rippikirjan merkintä on:

• Renki Eric Grelsson Från Saarijärvi 1730 1747 /35 7/3

Tämä Saarijärvi, josta Eric Grelsson tuli Veteliin, on todennäköisesti Keski-Suomen Saarijärvi.

Kenraalikuvernööri Balthasar von Campenhausen antoi huhtikuun 20. päivänä 1742 määräyksen, että kaikkien vähintään 12-vuotiaiden miesten oli annettava uskollisuudenvala toukokuun 23. ja kesäkuun 5. päivänä Venäjän keisarille. Finnilän renki Eric antoi Vetelissä toukokuussa numerolla 57 ja kesäkuussa numerolla 39 uskollisuudenvalan keisarille.

Pohjanmaan rykmentti oli Ruotsissa 1743–44, koska Venäjä oli ottanut Suomen suurruhtinaskunnan haltuunsa. Vuonna 1744 rykmentti komennettiin avustamaan Suomenlinnan rakennustöissä. Rykmentti marssi kotiin jouluna 1749, mutta määrättiin takaisin Helsinkiin 1751. Osa rykmentistä oli Suomenlinnassa 1753–56. Rykmentin miehistä osa palasi ruotutupiinsa 1753. (3)

Vuoden 1749 katselmuksessa Lohtajan komppanian Kokkolan pitäjän ylimaan ruodun 47 sotilas oli Ruotsin Uplannissa 1725 syntynyt 24-vuotias Carl Hjälte, joka oli ollut palveluksessa vuoden ajan. Vetelin rippikirjan mukaan Carl Hjelte asusti Huhmarniemen ruotutuvassa, vaimonsa Carin Jakobsdottirin kanssa (syntynyt 1727). Carl ei lähteiden mukaan osallistunut komennuksille ruotusotamiesaikanaan, vaan eleli kaikessa rauhassa Huhmarniemessä vielä 1760-luvulla. Sukututkija Marjatta Pulkkisen mukaan Carl Hjälte oli huikenteleva mies, joka lähetti ruodun varasotamiehiä puolestaan määrättyyn palvelukseen.

Seuraava rippikirjamerkintä Eric Grelssonista löytyy vuosien 1749–1754 väliltä:

• Warg Eric Grelsson Finnilä

Merkinnän perusteella Eric oli liittynyt ruotusotalaitokseen varasotamieheksi. Eric Grelinpoika oli neljäs varasotamies, joka käytti Hjelte-nimeä (Marjatta Pulkkinen).

Vuoden 1752 katselmuksessa Lohtajan Komppanian ruodun 47 kirjaus oli seuraava:

Ruotu nimi ikä Syntymäpaikka Palvelukseen
47 1752 Eric Grelsson 19 Savolax (tai Saarijärvi) 7 april 1749

Eric Grelsson kihlautui Löijan talossa palvelleen Maria Eskontyttären kanssa. Häät vietettiin Finnilässä 23.3.1752. (6) Pari asui ensin vähän aikaa Finnilässä, sitten hetken Salmelassa. Heille syntyi poika Juho 19.7.1754, joka kuoli lokakuun 21 päivää vasten yöllä vanhempiensa vuoteeseen äitinsä viereen. Kirkko oli tuohon aikaan tarkka näistä kuolemista ja ilmeisesti äitien oli paras tunnustaa huolimattomuutensa. Sotamies Niilo Lång kertoi nähneensä lapsen, kun tämä otettiin kuolleena vuoteesta. Hän ei ollut havainnut muuta kuin että lapsen vasen poski, jolla hän oli maannut, oli punainen. Salmelan Liisa sanoi päästäneensä lapsen kapaloista, ja huomanneensa, että lapsi oli koko vasemmalta puoleltaan ollut sinertävä ja ruskehtava. Onneton äiti selitti, että hänen miehensä oli maannut seinän vieressä, hän itse keskellä ja lapsi laidalla. Hänen herätessään ei hänen kätensä tai rintansa ollut lapsen suulla tai kasvoilla. Kun lapsi kuitenkin oli kuollut hänen viereensä, hän ei voinut kieltää, että onnettomuus johtui hänen suuresta virheestään. Vuoden 1754 kolmantena adventtisunnuntaina Maria Hjelte istui kirkon mustassa tuolissa kärsimässä rangaistusta huolimattomuudestaan. Rangaistuksen jälkeen hänet otettiin taas seurakunnan yhteyteen. (6)

Vuonna 1754 Lohtajan Komppanian ruodun 47 kirjaus oli:

Ruotu nimi ikä Syntymäpaikka Palvelukseen

47 1754 Eric Grelsson 25 Savolax _{(Kansallisarkiston militaria mikrofilmikokoelma)}

Ruotuväkeen pestauduttuaan Eric Hjelte muutti 1755 perheineen Huhmarniemen ruotutorppaan Vetelin Räyringissä. Huhmarniemessä oli varmaan useita torppia, koska siellä asui monta perhettä.

Ericin olisi pitänyt lähteä Pommerin sotaan palvelukseen, mutta Pommerin sodassa 1757–62 Saksassa Preussia vastaan kuolleeksi ilmoitettiin Aaprami Hjälte (ruotu 47 Huhmarniemi) 28.1.1758 ikä 25 vuotta. Tieto täsmää Lohtajan komppanian katselmuskirjojen sekä Suomalaisen sukututkimusseuran kirkonkirjajäljennöksien kanssa. Kuolleiden luettelossa 1758 on seuraava tieto:

• 28.1. Röring Huhmarn Sold Abraham Hielte 25 Pommern

Heikki Koivukosken kirjaamassa perinnetarinassa kerrotaan, että nuori perheen isä Eric Hjelte olisi lähtenyt Perhoon pakoon sotakomennusta ja muuttanut myöhemmin mielensä ja palannut ruotuun ja lähtenyt sitten Pommeriin sotimaan, millä komennuksella hän sitten kaatui kanuunan ammuksen osuttua häneen. Komennuksen vältteleminen saattaa olla totta ja selittänee Abrahamin osuuden. Perhoon muutosta vielä tässä vaiheessa ei ole mitään näyttöä. (Kirjoittajan huomautus) Abraham Hieltestä ei löytynyt tietoja Ruotutuvan historiassa, joten hän oli luultavasti Pommeriin ruodun ulkopuolelta komennettu mies. Eric Grelsson komennettiin siis kaatuneen Aabrahamin tilalle Pommeriin, jossa hän kuoli vuonna 1761. Vetelin kirkonkirjoissa on merkintä Ericin ripillä käynnistä 23.7.1758, joten Pommerin komennus on tapahtunut tuon jälkeen.

Koivukosken kantaisä

Paulaharjun kirjan (2) mukaan Koivukoskien kantaisä on Hjeltti-ukon poika, mutta Eric isää ei oikein voi ukkona pitää, sillä hän oli vasta 31-vuotias kaatuessaan Pommerin sodassa vuonna 1761. Erottaaksemme isän samannimisestä pojasta voidaan kuitenkin puhua ukko-Hjeltestä ja poika-Hjeltestä.

Koivukoskien kantaisä Erkki Erkinpoika syntyi 23.1.1756 Huhmarniemessä, nykyisessä Niemessä. Pojan ollessa viisivuotias saatiin tieto isä Erkin kuolemasta Pommerissa 1761.

Vuoden 1765 alusta Ericin leski Maria oli poikansa kanssa merkitty huonemieheksi Pulkkisen kylään kuuluvaan Tikkakosken taloon. Vuonna 1768 hänet vihittiin Huhmarniemi-nimellä Pulkkisen rengin Juho Eliaanpojan kanssa, joka siirtyi Tikkakoskelle ja heille syntyi tytär Kaisa 1770. Tikkakoski oli melko lähellä Pihlajaniemeä, jossa oli paljon tekemätöntä maata. (6)

Juho ja vaimo Maria, kasvattipoika Erkki Erkinpoika, eli siis vaimon aikuinen poika edellisestä avioliitosta, ja Erkin sisarpuoli Kaisa muuttivat Pihlajaniemeen, jonka nimi myöhemmin muuttui Pihlajamaaksi. Rippikirjan vuosilta 1775–1780 mukaan itsellisestä Juho Eliaanpojasta tuli uudisasukas ja hän sai talonkirjat 1776. (6)

Tilalla juhlittiin komeasti marraskuun viidentenä 1780, kun uudisasukkaan poika Erkki Erkinpoika vihittiin talollisen tytär Maria Joosepintytär Vähäkainun kanssa. Hääjuhla vietettiin vihittyjen kirjan mukaan ”i full skrud” eli täydessä juhlakomeudessa kruunuineen kaikkineen. Erkin sisarpuoli toi taloon vävyn 1786. Erkki ja Maria saivat lapsia tiuhaan tahtiin. Heistä jäi eloon Kaisa 1783, Juho 1784, Elias 1789 ja Kreeta 1791. Tässä vaiheessa Erkin perhe oli merkitty jo omaan huonekuntaan. (6)

Perhoon Koivukoskelle

Toisessa huonekunnassa Maria-äiti kuoli 17.8.1789 ja isäpuoli toi uuden vaimon toisensa perään. Myös Erkin sisarpuolen Kaisan ja tämän miehen Matti Kotkamaan perhe kasvoi. Kun isäpuoli toi jo neljännen vaimon, Erkki Erkinpoika päätti muuttaa tilanpuutteen vuoksi perheineen Perhoon.

Pommerissa kuolleen sotamies Hjelten poika Erkki perheineen muutti Perhon Koivukoskelle 1794. Pihlajamaahan jääneet asukkaat eivät olleet hänen sukulaisiaan. Koivukoskea oli isännöinyt jonkun aikaa Vetelin Finnilästä tullut Pietari Pulkka, joka ei ole Pulkkisen sukua, vaikka nimestä voisi niin päätellä. (6)

Perhosta Erkki löysi pysyvän asuinpaikan. Uudessa Perhon kodissa syntyneistä lapsista aikuisiksi elivät Erkki s.1795 ja Antti s.1797.

Suomen sota

Suomen Sodan aikana venäläiset ja suomalaiset ajavat toisiaan takaa Perhon ohitse. Ruuasta oli pula ja kuumetaudit riehuvat. Koivukosken isäntä ja Antti Kivikangas lähtivät luultavasti ruuan hakuun, ja hakureissulta Perhon pappi sai tiedon, että Koivukosken isäntä oli kuollut uudenvuodenpäivänä 1809 Rautalammilla. Kivikankaan Antti kuoli maaliskuussa samassa pitäjässä. Isän kuolintiedon tullessa vanhimmat lapset olivat naimattomia aikuisia. Äiti Maria eli 60-vuotiaaksi ja kuoli pistokseen. (6)

Tavaraa venäläisiltä

”Hyvin tietää perholainen vieläkin, mikä mies oli Viantti-vainaa. Tämä Otto Henrik von Fieandt, vankka kymäräniskainen mies, lyhytkaulainen kuin Pölkki, mutta korkeaotsainen, oli Suomen sotamiesten päämies, jytisevällä äänellä puhuva, jäykkäsanainen ukko, joka ryssän kanssa tapella rähjäten kulki joukkoineen Perhon tietä edestakaisin koko kesän 1808.

Jo kesäkuussa Fieandt hyökkäsi pienen ryssäparven kimppuun Perhon kirkolla vallaten heidän muonavarastonsa. Ja tämä oli köyhille perholaisille iloinen asia. Sillä Fieandt-vainaja jytisi heille: — Korjakkaa pois, ennenkun pistän tuleen!

Pari tuntia perholaiset saivat hääriä ja ottaa, mitä vain ennättivät. Kova touhu metsäperäläisille tulikin, ja moni siinä ennätti osille. Jylhän Matti-tuura keikutteli selässään pensaikkoon useita kauramattoja ja vielä muutamia leipämattojakin, ja Jylhän Sameli saatteli piiloihinsa kaksi kauramattoa sekä jauhomaton. Mutta
Kirvesmäen Puujalka-Jussi kolkutteli koipipölkkyineen niin kovasti, että ennätti kuljettaa metsään kahdeksan mattoa, ja Koivukosken tuhva poikineen raahasi kymmeniä ryssän säkkejä peittäen ne maakuoppaan. Saivatpa Koivukosken miehet haltuunsa suuren viina-aarninkin vyöryttäen ja piilottaen sen jokivarren pajupensaaseen.” (2)

Tästä viljavaraston ja ruokatavaroiden anastamisesta on säilynyt useita hiukan toisistaan poikkeavia kertomuksia, mutta niiden perussisältö on samansuuntainen ja Juho Koivukosken osuus lienee kiistaton. Joissakin kertomuksissa henkilöä kutsutaan Matiksi, mutta useimmiten käytetään nimiä Juho tai Jussi.

Materiaalisena todisteena viljavaraston saaliin osalta on säilynyt tähän päivään asti, Koivukosken Männikön tilalla venäläinen kuparinen noin 100 litran kenttäkeitin (5).

Venäläisiä hopearahoja Koivukoskelle

Paulaharju kertoo kirjassaan: ”Mutta Koivukosken Erkki-tuhvan oli käydä huonosti, Ryssät ottivat ukon kiinni ja pakottivat pienellä harmaalla hevosellaan vedättämään heidän raskaita ransporttejaan. Kokkolaa kohden ajettiin monin miehin ankarassa paimennossa. Mutta muutamassa levähdyspaikassa Koivu-tuhva pani hevosensa talliin, jääden itsekin sinne yöksi. Hakorauta oli tallissa, ja peräseinässä metsän puolella pieni sontaluukku. Äijä telsosi ja jyrsi hakoraudalla ahtaan aukon isommaksi hirsi hirreltä, niin että viimein sai siitä pienen Harmonsa kiskotuksi ulos. Sitten tuhva hevosineen hölkkäsi kiireesti metsään sekä että pitkin metsiä kotiperille. … Sanotaan kyllä, ukon työskennellessä sontaluukun timpermannina ryssien päämies oli tullut talliin, jolloin turan hakorauta seinähirren sijasta oli kamahtanut hänen kalloonsa. Tallin pehkuihin pääryssä oli jäänyt retkottamaan, mutta hänen raskas hopearuplilla ahdettu laukkunsa oli lähtenyt vaeltamaan tuhvan ja Harmon matkassa Perhoa kohden. Koivukoskella olikin sitten ollut pitkät ajat hopearuplia jaella perinnöiksi tyttärillekin.” (2)

Toinen rahakirstun kohtalosta ja historiasta oleva Antti Hautalan kertomus venäläisten kohtaamisesta on kopioitu Lauri Hietaniemen Otto von Fieandt-kirjasta (5):

Niitä oli yrittänny Koivukoskella Koivukosken vanhaa isäntää ni noli yrittänny sitä tuvassa kiinni. Mutta ni soli päässy sitten hyppyyn ja ni oli ollut suuri ruuhi jokirannalla ni soli päässy siihen ruuheen ja ni seipäänpalanen jolla sitten melomaan toiselle puolen. Ja noli kasakoita tullu usiampia. Yhellä kasakalla oli ollu sitte semmonen rautakoukku narun päässä, ni se oli heittäny ja oli koukku osunnukki siihen ruuhen päähän niettä ni sois sillä narulla vetänny äijän ruuhineen takasi, mutta sei ollu kans hermostunnu äijä silloli puukko nysä tupessa ni se astunu toiseen päähä ruuhta ja nykässy puukolla narun poikki ni koukku jäi ruuheen ja niin pääsi yli tuota toiselle puolen ja mehtään ja ko ei kasakoillakaan sitte apukeinoja ollu.

Ne oli käynny kahtomassa venäläiset ni riihen ovelta, mutta noli sanonnu että ei se tääl oo tämä ei oo ollu käytännössä moneen vuoteen. Sitte ko sota meni sivu, ni ne haki sieltä raha-arkun pois. Ja sitä ne vanhat kertovat että ne sittemisin Koivukoskella ruettiin niinko paremmin elämään ja asumaan että jonku vuojen päästä oli vankimpia Perhon taloja, joo.

Jaakko Koivukosken Samuli Paulaharjulle kertoman tarina on kirjattu SKS:n arkistoon:

”Koivukosken talossa on ”Viantin antama” hopeapikari. Viantti on sen antanut Koivu-Juholle muistoksi, on ensin ensin antanut siitä viinaryypyn. Koivu-Juho on sen sitten antanut pojalleen Koivu-Jaakon isälle häälahjaksi. Tuhva-vainaalla, Koivu-Juholla, ei ollut sodan jälkeen mitään puutetta. Kun Koivukosken vanhaa tupaa purettiin, löytyi vanhoja rahoja, mm. vijen kopekan raha, jossa oli vuosiluku 1833.”

Erkki-tuhva oli ensimmäinen Koivukoski, joka muutti Vetelin Pihlajaniemestä Perhon Koivukoskelle. Erkki kuoli 52-vuotiaana vuonna 1809 Rautalammilla ruuanhakureissulla ja on epätodennäköistä, että hän olisi ollut venäläisten vankina Vetelissä. Kertomuksien todenperäisyyttä on vaikea osoittaa ja voi olla, että ajan kuluessa, Koivukosken vanhat isäntien nimet ovat menneet sekaisin. Molempia on perinnekertomuksissa kutsuttu tuhva-nimellä. Jussi (Juho) Koivukoski toimi Fieandtin vakoojana ja hän oli 25-vuotias vuonna 1809 ja eli 81-vuotiaaksi kuollen vuonna 1867. Jussin saama Fieandtin hopeapikari on säilynyt näihin päiviin asti ja säilytetään Perhon museossa (7/2024 alkaen) (5).

Koivukosken talo toimi 1800-luvulla syöttöpaikkana tietä kulkeville pitkämatkaisille. Perhossa sanottiin 1856, että Juho Erkinpoika Koivukosken talo oli miltei kappelin rikkain — vaikka vuonna 1800 Koivukosken uudistilan isännän koko omaisuus oli arvioitu vain 125 riksiksi. (1)

Vakoojana toimineen Juho Koivukosken osalta merkittävimmät historialliset kirjaukset ovat Kokkolan pitäjän yläosan historiassa (1), jossa Fieandt ärähtää Koivukosken Juholle: ”Nyt, Jussi, korjaa luusi hiiteen, me peräännymme — ampumavarat lopussa!” Ja lähti matkaan.

Juho ja hänen poikansa Erkki toimivat Perhon kirkon väärtinä (taloudenhoitajana) Erkki 1847–50 ja Juho 1850–54. Kirkon väärtiksi valittiin kykenevä ja luotettava talollinen, joka oli myös niin rikas, että häneltä ei tarvinnut vaatia takuita. (1)

Lähteet:
(1) Kokkolan pitäjän yläosan historia
(2) Samuli Paulaharju: Suomenselän vieriltä
(3) C-B. J. Petander: Kungliga Österbottens regemente 1723–1771.
(4) Janne Koivukoski: Artikkeli Perhonjokilaakso-lehdessä
(5) Lauri Hietaniemi: Otto von Fieandt, Suomen sodan legenda
(6) Marjatta Pulkkinen: Hjeltti-ukon poika eli Koivukoskien alkuvaiheita