Lyhyestä virsi kaunis, joten hieman luettelomaisesti kerään pääkohdat tälle vuodelle. Toista vuotta peräkkäin museolla istun ja työnkuva tänä vuonna oli ehkä antoisampaa, kun pääsi paljon tekemään asioita, joiden hedelmät näkyvät työn arjessa.

Museon valmistelu aloitettiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä tekemällä suunnitelmia, miten yläkerran esineitä voisi järjestää uudelleen ja mitä uudistuksia voitaisiin tehdä aulan avartamiseksi. Lopulta päädyin purkamaan pois raskaat hyllyt ovelta katsoen vasemmalta seinustalta. Ennen heti oikealla ollut pulpetti siirtyi nyt vasemmalle puolelle ja pulpetin vanhalle paikalle valmistin hyllyt paperitavaran (lukemistot, kirjat ym.) säilytystä varten. Peremmälle portaiden viereen vasemmalle rakennettiin matala hylly vanhojen hyllyjen materiaaleista Matti Siirosen avustuksella ja näin saatiin sisäänkäynti paljon avarammaksi.

Seinätilan vapauduttua viimevuotiset Suomen sota -kappalevytaulut pääsivät seinien täytteeksi aulaan ja myös portaikkoon. Portaikon muutamaa löystynyttä porrasta kiinnitin samalla ruuvein. Lisäksi purettujen hyllyjen hirsistä katkaisin palat, jotka toimivat nyt askelmina keskikorokkeelta kaksoisseinän väliin mentäessä.

Yläkerrassa esinejaottelu pysyi käytännössä kovin samana, mutta nyt luotiin mahdollisuus kiertää myös korokkeella esineiden seassa. Raivatut käytävät saivat matot, jolloin niille ehkä uskaltaa harhautua kehottamattakin. Rakensin lisäksi käytäville johtavat pienet porrasaskelmat. Siilojen luukut korotettiin pienillä rimoilla, jonka pitäisi parantaa rakennuksen ilmanvaihtoa ja estää kosteuden jäämistä alakertaan. Samalla luukut kiinnitettiin lattiaan, jotta niitä ei voi avata ilman työkaluja. Viime vuonna saadut kangaspuut koottiin yläkerran perälle ja esihistoriallinen osasto siirtyi portaikosta katsoen vasemmanpuoleiselle korokkeelle. Näin saatiin lattia avoimemmaksi.

Lisäksi siivousretki tehtiin myös automuseon Kauppakulumaan ja yleiskatsaukset Schönemanin haudalle ja Fieandtin kivelle. Hauta Perhossa käydessämme otimme kaatuneen tienviitan Jängältä mukaan ja Matti Siirosen kanssa valmistimme uuden puun pitämään merkkiä pystyssä.

Osa ajasta myös kului muissa käytännön asioissa, kuten aukioloaikailmoitusten ja lukemistojen levittämisessä, museon tienvarsiviittojen maalaamisessa, museon reunalaudan ”Kotiseutumuseo”-tekstin maalamisessa ja jäsenmaksukuittien kirjoittamisessa.

Museo avattiin jo kesäkuun puolella tiistaina 16.6., jotta selviäisi, onko museoa syytä pitää auki kesäkuussa. Toinen uudistus oli uudet aukioloajat. Museo suljettiin perjantiana 31.7. Vuosi oli melko hiljainen (166 vierailijaa) ja aukioloajan pidentäminen kesäkuulle ei tuonut lisäkävijöitä, että sitä ei tarvitse enää kokeilla. Uudet aukioloajat (la ja ma suljettu) ainakin museotyöntekijän näkökulmasta olivat paljon mieluisammat ja loogisemmat muistaa, vaikka aluksi hieman sai moitteita kuulla uusien aikojen muistamisesta. Heinäkuu on hyväksi havaittu aika pitää museota auki.

Ensi vuotta varten mieleeni juolahti ainakin esinenäyttelyn läpikäymistä alakerrassa. Ehkä uusia ja sirompia hyllyjä jonnekin ja esineiden järjestelyä niin, että kaikki on helposti katsottavissa. Alakerrassa tilanne on kyllä valmiiksikin hyvä, että paljoa ei voine parantaa. Pitää tutkia mahdollisuutta hyödyntää siilojen korkeutta esineiden sijoittelussa. Eräs ajatus on myös pienen penkin saaminen museon portaiden yläpäähän, mutta sen pitää olla jokin puolikiinteä rakennelma kaiteeseen tilanpuutteen ja portaiden läheisyyden takia. Olisiko Erkki Takasella ideoita tähän?

Teema-ajatuksena nousi sitten mahdollisuus tehdä jostain siilosta vanhan ajan huoneen/tuvan näköinen. Jos jostain saisi esimerkiksi vaikka vanhan oven, joka johtaisi siiloon ja sitten vanhoja huonekaluja, mihin esineitä voisi asettaa. Iso kysymys on, mistä materiaalit ja esineet saadaan. Ensi vuodelle olisi mukava jotain käsityötä saada, jos edelleen pääsen museota vahtimaan.

Markku Siironen, museotyöntekijä