Aloitin työt museolla kesäkuun puolella ja siivoilin sekä järjestelin kaksi viikkoa. Kauheaa sotkua ei ollut, esineitten ja hyllyjen perusharjaukset ja nurkkien ripsumisen sekä imuroinnin tein. Revin rikkaruohot ja mylläsin maata kukkapenkeissä. Päivä tai kaksi niihin upposi ja mielestäni sain aika hyvin kukat kukkimaan, rikkaruohot ja heinät pitäisi perusteellisesti myrkyttää tai saada poistettua jos siihen löytyy intressiä. Haluaisin ehdottaa museon edustalla olevien koivujen kaatamista, vaikka ne kauniita ovatkin, ne vievät kukilta kaiken veden ja ravinteet, sotkevat portaikkoa ja tiputtavat kaikki lehtensä museon katolle sekä pilaavat museon näkyvyyttä. Tämä on toki vain ajatus. Museo tarvitsisi myös paremman kyltin tai opasteen, koska se joka on pusikon peittämä ja matalalla, ei varmaan hirveästi kannusta kääntymään museolle. Tai sitten pensaikkoa kannattaa madaltaa jotta opaste näkyy. Alimman puisen portaan uusimista kannatan myöskin koska nykyinen lahoaa paikalleen.

Ensimmäisinä päivinäni järjestelin auto- ja konemuseolta tuodut esineet koti ja puhtaus -osastolle.

Kesäkuun puolella kävi kourallinen vieraita ja lisäksi Toimintakeskuksen porukkaa kävi tutustumassa. Heinäkuussa kävijöitä on ollut noin kymmenen päivässä, joskus alle ja joskus hieman ylikin. Vieraat eivät ole olleet pelkästään perholaisia vaan ympäri Suomen matkailijoita tai kotiseudullaan vierailemaan tulleita ihmisiä. Varsinkin vanhojen ihmisten vierailuista olen nauttinut koska olen saanut kuunnella heidän tarinoitaan menneisyydestä ja joitain esineitä he ovat esitelleet minulle enemmän mitä olisin tiennyt pääkirjasta etsiä. Kun sitten viisastuin tällaisten ihmisten kanssa ja muutenkin opettelin esineet ja niiden historian, on niitä ollut hyvä ja joskus hauskakin esitellä ihmetteleville vierailijoille.

Minut yllätti museon kylmyys, noin 16 astetta lämmintä joka päivä, ei sillä että kesäkään mitenkään erityisen lämmin olisi ollut.. Mutta kunnollisella pukeutumisella, mm. villasukat, pitkikset ja paksu huppari pitkähihaisen päällä sekä kaulahuivi, kuuma tee termoksessa ja oikea asenne auttoivat. Lämmittelin aika useasti myöskin pihalla istuskelemalla, seurailemalla kylän menoa ja lukemalla. Jonain päivinä haravoin parkkipaikkaa ja kauheiden tuulien jälkeisinä päivinä männyt pudottivat käpyjä, jotka haravoin ja vein roskiin.

Työaikaani on pitänyt vireessä tuleva lukemisto, jota varten kirjoittelin ihmisten, käsin tai kirjoituskoneella kirjoitettuja tekstejä sähköiseen muotoon.  Tekstit ovat mielestäni hurjan kiehtovia ja opin niistäkin paljon, suurin osa on ihmisten arjesta tai töistä joita tehtiin kuten heinänkorjuusta tai puusavotasta metsässä. Niitä lukemalla ja pohtimalla, samalla lailla kuin museon esineitä, oppii arvostamaan kaikkea sitä työtä ja niitä ihmisiä jotka sitä työtä ovat tehneet. Ennen oli ennen ja nyt on nyt mutta oliko silti kaikki paremmin ennen? Tarinoissa korostuu yhdessä tekeminen, auttaminen, hyvä yhteishenki ja se kuinka kaikilla oli oma rooli vaikka vain pikkurenkinä vellikellon soittajana.

Kesän aikana museo sai yhden uuden lahjoituksen, se on piippu jonka löysi ja lahjoitti Vietti Pannula. Se on löydetty Sysilammelta tervahaudan läheisyydestä lapion piston syvyydeltä vuonna 1959 tai 1960. Piippu sai numeron 705 ja on nyt vitriinissä.

Mielestäni neljän tunnin työpäivät ovat sopivia ja päivätkin hyvät kävijöiden kannalta.  Ainoan muutoksen tekisin kesäkuun puolelle jossa mielestäni 60 tuntia on liikaa, aika kävi pitkäksi kun siivoaminen loppui kesken ja kun mitään väkerrettävää sen enempää ei ollut kun kaikki oli järjestyksessä. Yksi viikko kesäkuussa, eli 30h riittää aivan mainosti ellei mitään hyllyjä tarvitse rakentaa.

Jonkin sorttista hiiriongelmaa epäilen koska kun siivosin huonetta jossa on voikirnuja ja piimäleilejä oli lattialla ja hyllyillä hiiren papanoita. Siivosin ne pois mutta sitten niitä alkoi jossain vaiheessa tulla uusia. Toin kaksi hiirenloukkua kotoani ja laitoin niihin juustonokareet ja yhden niillä saalistinkin.

26.7 Lampuoti oli yleisölle avoinna ja olin siellä esittelemässä Erkkilän Pihlan kanssa. Koko päivän kävi väkeä ja ei ollut viiden minuutin pidempää taukoa ilman vieraita. Opin senkin päivän aikana lisää historiaa ja vieraat kertoivat omia kertomuksiaan ja niitä oli mukava kuunnella.

Viimeinen työpäiväni oli 29.7, Mirja meni vielä tiistaina päivystämään , muuten vieraita kävi ehkä suurin piirtein 140 koko kesän aikana. Kiitos työkokemuksesta kotiseutuyhdistys!

Emilia Leväniemi, museotyöntekijä