Kesätyöni Perhon kotiseutumuseolla alkoi 20.6.2016 ja kesti yhteensä kuusi viikkoa. Opin kesän aikana suunnattoman paljon oman kotiseutumme historiasta oma-aloitteisesti opiskelemalla, mutta myös museon asiakkailta, joilla oli usein paljon sanottavaa vanhoista esineistä ja elämästä niiden käyttöaikana.

Kesäkuussa työtehtävinäni olivat museon läpikohtainen siivoaminen, esineisiin perehtyminen ja muut pienet askareet, jotta museo oli valmiina heinäkuun vieraisiin. Siivoaminen onnistui joutuisasti imuroiden sekä pölyjä ja hämähäkinseittejä pyyhkien. Kun suursiivous oli tehty, oli aika perehtyä museon runsaaseen esineistöön ja samalla tarkistaa, että numerolaput olivat paikallaan ja oikein. Vaikka aluksi tehtävä vaikutti melko epätoivoiselta, alkoivat esineiden nimet ja käyttötarkoitukset pikkuhiljaa jäämään muistiin. Numerolaput osasivat aiheuttaa hieman enemmän päänvaivaa, sillä muutamasta esineestä lappu puuttui kokonaan. Lisäksi kotiseutumuseon esinekirjan numerot ja oppaan esinevihkon numerot eivät uudempien lahjoitusten kohdalla aina vastanneet toisiaan. Kuitenkin uusia esinelistoja tehdessäni kävin läpi esinekirjaa ja suurimmalle osalle esineistä löytyikin oikea numero.

Kesäkuun aikana museoon eksyi jo noin kymmenen uteliaista ohikulkijaa ja sainkin hieman makua ja harjoitusta heinäkuun esittelytehtäviin. Museo avattiin virallisesti 1.7.2016 ja oli auki heinäkuun ajan. Ensimmäiset viikot olivat hiljaisia sään ollessa melko viileä ja sateinen, mutta näinä päivinä siivoilin hieman perusteellisemmin ja luin kirjoja. Lisäksi museon pihaa sai pitää ahkerasti siistinä. Kuitenkin heinäkuun edetessä säät paranivat ja asiakasmäärä kasvoi. Esittelykierrokset sujuivat ongelmitta ja koko ajan paremmin. Asiakkaat ja heidän kanssaan käydyt juttutuokiot historiasta sekä lapset, joita kiehtoi erityisesti viljamakasiinin ”kummituskäytävä”, piristivät työpäiviä. Vierailijoita tuli niin ulkopaikkakunnilta kuin Perhostakin ja jopa Ruotsista ja Saksasta asti, mutta tarvetta puhua englantia tai ruotsia ei tullut. Vieraita kävi yhteensä noin 160, mikä on enemmän viime vuosiin nähden.

Työpäivät sujuivat yleensä joutuisasti ja erityisesti vilkkaampina päivinä ei ollut tekemisen puutetta. Mielestäni aukioloajat ovat ihan hyvät, sillä asiakkaita kävi reippaasti. Kesäkuun työaikaa kannattaa suunnitella aina tiedossa olevien työtehtävien määrää miettien, mutta minulle tekemistä riitti hyvin.

Museo osaa olla todella viileä paikka. Koleina sadepäivinä sain pukeutua kolmeen kerrokseen vaatteita ja silti palella viltin alla. Onneksi heinäkuussa oli suurimmalta osalta niin lämmin, että museossa oli ihan mukavan viileä olla eikä vaatteita tarvinnut normaalia enempää.

Kesätyöni opetti minulle paljon uutta, niin Perhon historiasta kuin elämästä ennen vanhaan. Oli todella mukavaa esitellä museota kiinnostuneille ja kuulla tarinoita vierailijoilta. Isot kiitokset siis kotiseutuyhdistykselle mielenkiintoisesta kesätyöstä!

Katri Vainionpää