Aloitin kesätyöni Perhon kotiseutumuseossa 26. kesäkuuta 2023 ja jatkoin aina heinäkuun loppuun saakka, eli noin viisi viikkoa. Ensimmäinen viikko kului siivoillessa museon sisätiloja sekä huolehtimalla myös piha-alueesta, lähinnä kukkapenkeistä. Tavallisen perussiivouksen lisäksi kesäkuun tehtäviini kuului näyttelyn päivittäminen, sillä siirsin jo jonkin aikaa aulassa olleet suutarin tarvikkeet sivuhuoneeseen ja niiden tilalle tuli museon retro-esineistö. Jo kesäkuun aikana museossa vieraili satunnaisia ohikulkijoita, mutta varsinaisesti museo avattiin vasta 2. heinäkuuta.

Heinäkuun kuluessa sain siis virallisesti aloittaa museo-oppaan työt. Aluksi jännitin todella paljon, mutta jo ensimmäisten asiakkaiden kanssa ollessani jännitys vähitellen haihtui. Yllätyin positiivisesti kävijämäärästä, joka varsinkin parin ensimmäisen viikon aikana oli 5-10 henkilöä päivässä. Kuukauden loppua kohden kävijämäärä putosi, jolloin sain joskus viettää kokonaisia päiviä aivan yksin pyyhkien pölyjä ja lakaisten lattioita. Onnekseni myös hiljaisempina päivinä museo tarjosi jotakin tekemistä, sillä aina saattoi tutustua esineisiin tarkemmin, tarkastaa niiden numerointia sekä esinelistojen paikkaansapitävyyttä.

Työaikanani museo sai yhden uuden lahjoituksen. Esine on pimennysverho sota-ajalta, ja asettelin sen näkyville aulan vitriinikaapin päälle.

Museossa ollessani sain oppia valtavasti Perhon paikallishistoriasta sekä tutustua laajasti erilaisiin esineisiin ja niiden käyttötarkoituksiin. Etenkin työni alkupuolella, jolloin kaikkien esineiden tarinat eivät vielä olleet syöpyneet mieleeni, sain oppia valtavasti museovierailijoilta, jotka olivat paremmin perillä esineiden käyttötarkoituksista. Usein myös yhdessä asiakkaiden kanssa pohdimme, mihin jotakin tiettyä esinettä oltiin mahdollisesti voitu käyttää.

Museo-oppaana sain huomata, kuinka tärkeää on osata ottaa huomioon asiakkaiden erilaiset taustat. Kaikki eivät aina halunneet opastettua kierrosta, vaan ihmettelivät esineitä mieluummin yksin. Lisäksi eri ikäiset vaativat erilaista huomiota: lapsille erityisen mieluinen oli seinän välissä kulkeva käytävä, jota he mielellään kulkivat moneen kertaan, kun taas kaikkiin esineisiin ei heidän mielenkiintonsa riittänyt. Sen sijaan monet vanhemmat ihmiset saattoivat viettää kauankin aikaa retro-osastolla ihmetellen, joko ne nyt jo olivatkin museoesineitä, kun niitä vielä heidän nuoruudessaan oli ahkerasti käytetty.

Kesätyö tarjosi paljon vaihtelevuutta, sillä jokainen päivä oli erilainen, eikä edeltä käsin voinut tietää, montako vierailijaa museossa olisi kunakin päivänä. Lisäksi yhtenä erikoisuutena sain kokea 14.7.2023 järjestetyn museon 60-vuotisjuhlan, joka sattui juuri työpäivän jälkeen alkavaksi. Kiitos Perhon kotiseutuyhdistykselle tarjoamastanne kesätyöstä.

Kristina Kytölä